Musiikki oli korvia huumaavan kovalla. Tanssiessa meininki oli kova, jokseenkin hyvinkin erilainen kuin haajuhlissa. Taalla bileet olivat jokseenkin hurjemmat ja agressiivisemmat. Ilon sijaan paikalla vallitsi ehka jonkinlainen hurmos. Syy tuskin lienee Shivan ylistyksessa, vaan pikemminkin ylistykseen liittyvissa nautintoaineissa. Junnu oli tietenkin meiningista ihan pahkinoina, itse valttelin sita alkuun ja keskityin seuraamaan sivummalta, silla en tuntenut suoranaista vetoa tungokseen. Jokainen nauttii tavallaan. Ajauduin sitten kuitenkin lopulta bailaamaan useiden hymyilevien inkkareiden kannustamana. Meininki olikin aluksi hauskaa, vaikkeikaan yhta vilpitonta kuin esim Junagadhin haabileissa. Niinpa mina vetaydyinkin nopeahkosti sivuun saatuani riittavan osuuteni. Nopeasti minut kuitenkin vedettiin takaisin tanssimaan. Nyt meininki oli viela sulkeutuneenpaa, eika siina ollut yhta paljoa riemua, vaan pikemminkin toimintaa.
Biletys sisalsi paljon tuuppimista ja liikkumista. Kesken meininkejen huomasin kauhukseni, etta joku kavi minun taskulla! Kokeilin nopeasti taskuanija huomasin, etta kannykka oli kadonnut. Vilkaisin valittomasti taakseni, mutta ainoa mita nain, oli joukko tanssijoita. Vitt*! Kuka tahansa niista oli saattanut kayda mun taskuilla. Tsekkesin nopeasti muut taskut, mutta ne olivat luojankiitos kunnossa ja ilman puutteita. Katselin hetken ymparilleni syyllista etsien, mutta tuloksetta. Vitt*vit*uvitt*!!! Jalkeenpain on helppo huomata, etta minut vedettiin toisella kerralla tanssimaan puhtaasti pahat aikeet mielessa. Pojat olivat jotain 15-16 vuotiaita eivatka ollenkaan innoissaan lankkarista, eli minusta, vaan pikenminkin varastamisen mahdollisuudesta. Se kavi ilmi heidan kayttaytymisestaan. Tanssi oli taynna sekavuutta ja tuuppimista, hymyt eivat siina tilanteessa olleet aitoja. Valitettavasti tata ei tajunnut silloin, silla nahtavaa ja koettavaa oli niin paljon.
Etsin Juniorin kasiini mahdollisimman nopeasti. "Multa varastettiin kannykka!" Eipa siina paljoa auttanut kun lahtea etsimaan hiljaista paikkaa, josta soittaa suomeen. Kokeiltiin soittaa mun numeroon, mutta puhelin oli jo kiinni. Hyva, eipahan ainakaan tuu laskua.. Valuttiin lopulta hotelille, silla mulla oli menny bileinto taysin. Kello oli jotain 9 illalla. Soitin Juhon puhelimesta mutsille, jolle annoin ohjeet soittaa liittyman tarjoajalle ja yrittaa sulkea mun liittyma. Annoin sille mun henkkarin loppuosan (jota se ei muuten ois valttamatta muistanut) ja mun numero silla oli tietty jo entuudestaan. Hieman myohemmin mutsi soitti takas ja sanoin, etta asia kunnossa, liittyma suljettu (sielta on mua siis enaa turha tavoitella). Loistavaa, alkaa helpottaa! Olisin toki voinut itsekin soittaa operaattorille, mutta hirvitti ajatus, etta joutuu jonottamaan ja kaukopuhelujen hintojen ahnaasti pyoriessa.
Siina sita sitten oltiin. Ilman puhelinta. Oli outo olo. Ei ihme kylla vit*ttanu lahellekkaan niin paljoa kun ois voinu kuvitella. Mulla oli enemmankin typertynyt olo siita, etta joku oikeesti tekee jotain tuollaista. Ihan oikeesti, varastaa.. Mietin mita kaikkea menetin. Numerot ja monet vanhat viestit. Kuviakin oli joitakin ja musiikkia. Lisaks kevelemaan lahti 1 gigan muistikortti, joten kokonaistappiot oli rahallisesti jotakuinkin 160e+20e. Eihan siihen maailma kaadu, mutta... Puhelimessa oli myos mun ainoo kello ja kalenteri.
Jos asiasta haluaa etsia positiivisia puolia (ja niinhan mina aina haluan tehda), niin ainakin paasin eroon eraasta vahvasta siteesta babyloniin. Nyt ei sit tosiaankaan voi tietaa, etta mita kello on vaikka haluttaiskin. Enaa ei myoskaan tarvitse miettia, etta onko tullu viesteja, tai onko puhelin ylipaataan enaa tallessakaan. Lisaks saan ostaa suomeen tultuani uuden puhelimen. "jiihaa.." Yks kokemus lisaa. Tata taa sit nakojaan on kun lahtee reissuun. Me harkiittiin hetki rikosilmoituksen tekemista. Siita on kuitenkin kuullut niin paljon pas*aa, ettei se huvittanut. Valtavan byrokraattisen rattaiston kitaan ahtautuminen ei kiinnostanut. Rikosilmoituksen tekemiseen menee helposti koko paiva tai enemmankin ja se on yhta turhauttavaa pomputtelua tiskilta toiselle. Nain kertoo opaskirjat ja samaa vihjas myos respan ukko (alko muuten samalla kaupitella omaa puhelintaan "hyvaan hintaan", arvatkaa vaan etta vitu*tiko se siina tilanteessa). Sinne meni vakuutusrahat, silla ilman virallista ilmoitusta on turha ootella masseja backiin. No can do, ei kiinnostanu tarpeeks.
Nyt sitten jatketaan vaellusta entista kevyenpana. On kai siina puolensa. Mita vahemman siteita ihmisella on, sita vapaampi han on. Tassahan sita alkaa vapautua oikein huminalla..
"Varas jatti sen jalkeensa -kuun ikkunassa."
-munkki Ryokan, varkaan rostettya ja rikottua hanen pienen omaisuutensa
-Jussi(turhasta taakasta vapautettu?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti