lauantai 1. maaliskuuta 2008

Kuvia matkamiehen arjesta


Kuvassa on vesipullo. Se on osa travellerin arkea. Kraanaveden juonti voi aiheuttaa vatsatauteja ja todennakoisesti niita aiheuttaakin tottumattomalle vatsalle. Lisaksi epapuhdas vesi voi tuoda mukanaan ameeboja ja vastaavia ei toivottuja ku*ipaisia vieraita. Niinpa Dengue-brothers poistaakin kaupoista saannollisin valiajoin pullovetta juotavakseen, noin 20 centin litrahintaan. Hinta ei kuitenkaan ole aina yhta varma, silla toisinaan rahanhimoiset ukottajakauppiaat syyllistyvat toinen toistaan ovelimpiin huijauksiin. Pakatuissa peruselintarvikkeissa on taalla I-maassa merkitty M.R.P., eli maximum retail price, jonka yli ei tule koskaan maksaa. Joskus turistisoituneissa paikoissa kyseinen merkinta on kuitenkin... ovelasti kadonnut! Sita kysyttaessa myyja on ihmeissaan ja pyytaa samalla ainakin 25% normaalia korkeampaa hintaa. Toisinaan hinta taas on raaputettu pois ja paikalle on huolellisesti piirretty uusi hinta, jotta ukotus olisi taydellinen! Tallaisessa huolellisesti duunatussa huijauksessa on sellaista tunnelmaa, etta Dengue-brothers maksaa kutakuinkin mielellaan hymy huulillaan hieman ekstraa kovan vaivannaon ja merkityksettoman rahallisen tappion vuoksi. Kyseinen pullo on limupullo, jonka normaali hinta on 20 rupiaa, ja johon kauppias on tehnyt hurjan 4 rupian lisayksen maksimoidakseen myynnista saamansa voiton.
Alla oleva kuva on hetkista, joista mina nautin taalla ehka eniten. Otin kuvan makoillessani riippumatossa Pushkarissa. Luin samalla erasta itamaista filosofiaa kasittelevaa teosta, joka kertoi Papajin elamasta ja opetuksista. Loistavaa! Ah! Kotonakin voi tietenkin lukea, mutta taalla ei ole kiiretta eika tarvetta tehda mitaan, jolloin lukemiseen ja mietiskelyyn on helpompi keskittya. Aina hyvan kohdan tullessa esille, lasken kirjan alas ja vajoan mietteisiini vilpoisan tuulen kasvojani helliessa. Tammosta taa on aina valilla, parhaimmillaan. Parmaimmillaan minulle anyway.


Seuraavaks muutama kuva safkasta, jonka valmistuksessa ei intialaisella mielikuvituksella ole puutetta. Herkut on taalla aivan mahtavia... tai siis useimmiten ovat. Tuuri voi tietenkin olla aivan vastakkainen. Ja ne jotka siella kotona vaittavat, etta ruoka on sita parempaa mita tulisempaa se on, niin tervetuloa vit*u Intiaan! huhhuh, siita on leikki kaukana kun suuhun koskee ja vatsa turpoaa, eika sopivaa kuosittajaa ole mailla halmeilla! Eniten tulisuudesta karsii retkikuntamme nuorempi osapuoli. Itse osaan lusia sen hivenen paremmin, tuskissani kuitenkin. Tosin Junnun vatsa puolestaan kestaa tulisuutta paremmin. Omani alkaa ottaa nopeasti oiretta. Ja jos se sattuu keskella kamelisafaria niin vitt* saa*ana!







Ylla on siis aiheeseen palaten kuvia muutamista herkuista, joita olemme matkan varrella kohdanneet. Alimmainen vaatimattomasti esille laitettu herkku ei ole mika tahansa herkku, vaan se on legendaarinen banana bancake! Kyseista herkkua saa useimmista paikoista taalla, varsinkin niista missa turistit pyorivat. Lisana pannukakkuun tai lettuun saa nutellaa tai vaikkapa hunajaa, mita vaan tohtii pyytaa. Pushkarissa pystyi muuten tilaamaan myos munakkaan ilman munaa!!! Paikka on pyha, joten siella ei lihaherkkuja eika kananmunaakaan eika tietenkaan alkoholiakaan saa. Kun me kysyttiin asiasta kavi ilmi, etta kyseinen herkku kylla sisaltaa munaa, mutta sita ei voi listaan laittaa, silla se on laitonta. Kyseisesta mestasta sai myos very special juicea, joka osottautui olueksi teekannussa! NEROKASTA! :D


Auringonlasku Pushkarissa.



"Think of one without even the concept of two. Then drop the concept of one"
-Poonja kirjassa, jota luin riippumatossa


-Jussi (pepsin juoja ja kusihatainen)

Ei kommentteja: