Ukko Ukottaja vs Suomi-pooka

Olen Varanasissa ja kirjoitan pienessa, hamyisessa kioskissa hikisella tietokoneella pimeassa illassa pienen tarinan Ukko Ukottajasta ja hanen vaarallisesta juonestaan Suomi-pookan paan ja massien menoksi. Voin vakuuttaa, etta tarina on tosi ja tapahtui tana samana paivana, noin puoli tuntia sitten.

Kaikki alkoi siita, kun Suomi-pooka kaveli Varanasin, hindujen pyhimman kaupungin kaduilla. Vaeltelulla oli kohde, mutta kohteen sijainti hieman epavarma; kaupungin kadut ovat kiharaiset kuin arkisto-opin tehtavat, eika Suomi-pooka voinut valttya lievalta eksymiselta. Varmuus oikeasta suunnasta oli kuitenkin saavutettu, ja selka suorassa ja ylpeana Suomi-pooka jatkoi liikenteen mylvimisesta huolimatta varmoin askelin.

Yhtakkia Mukavan Olonen Inkkariheppu lahestyi Suomi-pookaa kysellen kotimaasta ja kehuen vaatetusta. Suomi-pooka piti etaisyytta tietaen, etta lahestulkoon jokainen Mukavan Oloinen Inkkariheppu voi ollakin salapukuinen Ukko Ukottaja, joka on massiesi perassa silmat kiiluen ja synti ja haureus mielessaan. Mutta voi sita luottavaista Suomi-pookaa, joka korvansa Mukavan Oloiselle Inkkarihepulle luovuttaa, silla seireenin kutsu on armoton. Suomi-pooka oli kuitenkin mm Mumbain kokemuksista viisastuneena varuillaan. Mutta olisiko se taalla uudessa ja uhkaavassa kaupungissa tarpeeksi; kaupungissa, jonka hamyiset kadut tayttyvat epailyttavista narkomaaneista ja jonka ruumispolttamot puhkuvat yotapaivaa...?

Suomi-pooka mietti hetken. Mukavan Oloinen Inkkariheppu (lyh MOI) vakuutti, etta hanen kauppansa on 'ihan lahella' ja etta sielta loytaa mahtavia vaatteita, paitoja housuja ja hienointa Varanasin silkkia parhaaseen hintaan. MOI katsoi Suomi-pookaa silmiin, katseessaan isallista ja kaikkeakoskettavaa rakkautta. 'soor, se on ihan lahella, tulkaa nyt edes katsomaan. Siella on molemmille jotain. JA hyvaan hintaan! Ei ole pakko ostaa, en pakota.' Suomi-pooka tunnisti sydamensa ihmisrakkauden, soi tilanteelle pienen hymyn, ja marssi pikkukujalle MOI:n johdatuksella. Kaikki ei kuitenkaan ollut milta naytti...

Suomi-pookan vanhempi puoli virkkoi, etta pimea kuja ja inkkarin johdatus sinne ei ole ehka hyva juttu kaupungissa, joka on tunnettu turisteihin kohdistuvasta terrorista. Suomi-pookan nuorempi puoli sen sijaan oli paattanyt (jalleen kerran) katsoa mita Mukavan Oloinen Inkkariheppu tarjoaa, voihan nimittain olla, etta maailmassa on kuin onkin rehellisia ja hyvia ihmisia. Suomi-pookan vanhempi puoli huokaisi ja tiedosti sen, etta ymparilla oli vain pimeytta, seinia ja muutamia todella epailyttavan nakoisia, todennakoisesti ihmisuhreja etsivia 'body snatchereita'. Suomi-pooka kuitenkin jatkoi MOI:n rauhoittavan hymyn opastuksella. ' Yes, kohta ollaan perilla. Hyvia paitoja kylla kylla. Ja paras hinta. Hyva paikka myos yopya. Tai olla pitempaankin...' Suomi-pooka otti rohkeuden johtotahdekseen ja selka suorana jatkoi, mutta mita kohti...

Kavelyn jalkeen MOI johdatti Suomi-pookan suljetun oven luo. Liepeilla hengaili porukkaa, joka naytti epailyttavammalta kuin teekkarijoukko etiikan luennolla. MOI avasi ristikko-oven pimeaan aulaan ja viittoi tulemaan peremmalle. Pienen pieni perkele sihahti Suomi-pookan suusta, silla nyt ei enaa voinut kunniakkaasti peraantya ilman, etta sotiemme veteraanit eivat olisi volttia haudoissaan heittaneet. Oli pakko edeta. 'Syteen taikka saveen' ajatteli Suomi-pookan nuorempi puoli, ja vanhemman puistellessa paataan suunnisti pimeyteen, joka pian nielaisi koko Pookan....

Sisalla MOI opasti Suomi-pookan pieneen putiikkiin, jossa valmiina kasiaan hieroen istui MOI:n kaveri, Epailyttavamman Nakoinen Nuorempi Aikuinen Inkkari (lyh EN NAI). Suomi-pooka ohjattiin istumaan patjalle MOI:n ja EN NAI:n eteen ja naytos alkoi. Ja millainen se olikaan...!

EN NAI levitti eteemme silkkia. Metreittain silkkia. Suorastaan peitti meidat siihen. Suomi-pooka tarkasteli huiveja ja huopia tehden merkittavan havainnon: lahes kaikki olivat tekokuitua. Ja 'silkkia' riitti. Kyseessa oli niin sanottu kauppaukotus, jossa ukotuksen kohde myllytetaan ylitarjonnalla niin sekaisin, ettei osaa laatua erottaa. Jos ostopaatoksessa horjuu, alkaa verbaalinen vakivalta ja huuto, joka voi olla hyvinkin painostavaa, eika missaan nimessa mikaan leikin asia. Suomi-pooka yritti kysella paidoista, yritti kysella housuista, yritti kysya mita muuta tahansa kuin silkkia. 'Yes, mina naytan teille paitoja ja kaikkea, sanokaa vain etteko muka pida silkistamme? Se on parasta laatua, voin vakuuttaa! Ja meilla on lisaa!" Ja 'silkkia' riitti. Suomi-pooka odotti hetkea, jolloin huuto alkaa. Mutta talla kertaa Suomi-pooka olikin valmistautunut!

Suomi-pookan nuorempi osapuoli oli huomannut, kuinka MOI aina englanninkielisen selostuksensa lomassa selitti EN NAI:lle hindiksi ohjeita. Suomi-pooka oli kuin olikin oppinut alamaailman hindi-iaja hyvin pian erotti MOI:n hindista sanat: 'Osta nyt aidinnussija.' Silla hetkella Suomi-pooka huomasi, etta Mukavan Oloinen Inkkariheppu oli kuin olikin Ukko Ukottaja valeasuisena! Silmiemme edessa olevat silkit olivat todennakoisesti vaarennoksia tai varastettuja, eika niihin kannattanut koskea sormellakaan. Epailyksiaan ei Suomi-pooka kuitenkaan Ukko Ukottajalle paljastanut, silla tilanteesta oli paastava siten, etta se ei muuttuisi huutomyrskyksi ja syytoksiksi, joista ei mitaan hyvaa seuraisi. Suomi-pooka jatkoi nyokkailyaan silkkikasojen edessa, kunnes tilaisuus saapui...

Suomi-pooka virkkoi rohkeasti, etta nyt ei silkki kiinnosta, vaan halutaan nahda paitoja. Siihen Ukko Ukottaja virkkoi taydellisella hymyllaan: Kylla kylla, mina naytan paitoja, sanoka vain mita mielta olette tasta silkista!' Suomi-pooka kuitenkin huomasi EN NAI:lle suunnatussa kommentissa tilaisuutensa. Ukko Ukottaja sanoi kusipaisyyksissaan kumppanilleen: Nayta talle aidinnussijalle lisaa. Kaikki sanottiin hymyssa suin ja Suomi-pookaa silmasta silmaan katsoen. Mutta Suomi-pooka sai tarpeekseen...!

Ylos hypahtaen Suomi-pooka huudahti ihmettyneelle Ukko Ukottajalle: 'Miksi sanoit minua aidinnussijaksi? Sina olet loukannut minua. Me emme kuuntele enaa sanaakaan, me lahdemme.' Voi sita ansaan astuneen ketun ilmetta, joka Ukko Ukottajan kasvoille jahmettyi, kun kuuli Suomi-pookan suusta omat hindinkieliset sanansa. Siita kun olisi kuvan saanut, niin joka aamu olisi sita voinut katsella ja miettia, etta maailmassa ehka sittenkin on oikeudenmukaisuutta.

Suomi-pooka katsoi Ukko Ukottajaa kipinoivin silmin ja marssi ovelle. Ukko Ukottaja ankytti. Enaa ei ollut kieli niin juokseva. EN NAI yritti hankin, mutta ei. Talla kertaa Suomi-Pooka sai hienon voiton! Selka suorana marssimme pimeaan kaytavaan ja ulos rakennuksesta jattaen Ukko Ukottajan ja EN NAI:n nuolemaan ankyttaen ja pollamystyneena nappejaan. Tasta lahtien hekin tietavat, etta SUOMI-POOKAA EI KUTSUTA AIDINNUSSIJAKSI PAIN NAAMAA PRKELE!

Nyt olen kertonut tarinan, joka toivottavasti opettaa teille, etta vieraan kielen opettelu on todellakin yksi parhaista asioista, jota voi tehda. Se voi pelastaa meidat monesta paikasta ja saastaa paljolta pahalta. Ja taman sanoo kokemus. Suomi-pooka menee tana yona tyytyvaisena nukkumaan, silla kerrankin Urheuden Airut, seka Oikeamielinen Mies veivat voiton pimeyden pahoista ja armottomista kriminaaleista.

Muistakaa arvon lukijat, muistakaa hyvin se, etta ehka sittenkin se turvallisempi ratkaisu on oikeasti parempi. Intian kaupungit ovat joskus kuin viidakko, vaaroja loytyy, jos vaeltaa liian syvalle. Moni asia olisi tanaankin voinut menna pahasti pieleen; hyva ettei niin kaynyt. Tasta lahtien Suomi-Pooka on kuitenkin entista varovaisempi. Ainakin puoleksi.

"Welcome to the jungle, we got fun 'n games..." Axl Rose
Juho (jatkaa hindin alamaailmaan fraasien opettelua)