maanantai 10. maaliskuuta 2008

Tulta munille, mate!

Om! Bodhigaya on mahti mesta, kuten varmaan olette jo kuulleet. Taalla on mahdollisuuksia ultimaaliseen chilutukseen jota voi maustaa ripauksella raakaa rentoutumista. Ja taalla on kaikki halpaa ja mahdollista, mutta senhan te varmaan jo arvasittekin! Bodhigaya sijaitsee aika ristiriitaisesti hienon menneisyytensa kanssa Intian koyhimmassa, vakivaltaisimmassa ja vaarallisimmassa osavaltiossa, eli Biharissa. Taalla on koyhyytta, korruptiota, sissisotaa uusmaolaisten ja muiden kommaripuoluiden valilla seka Buddhan mestat. On suorastaan kutkuttavaa mietiskella tata menneisyyden valossa, tallaisenko perinnon Siddharta Gautama alias Buddha ajatteli jalkipolville jattaa? Tama tuleekin olemaan iltameditaationi aihe.

Mutta paasin eilen kokemaan hieman tata Biharin hulluutta mita omituisemmassa kontekstissa: haissa. Nimittain koko eilisen paivan inkkarit rakensi suurta katosta meidan naapurihotellin eteen ja sehan tarkoittaa yleensa suuria haajuhlia. Haita taalla on kylla paljon, mutta joka kerta niissa on jotain uutta. Tamankertainen oli kylla yksi hurjimmista haatapahtumista, ja tavallaan tuli mieleeni jotain kovin perisuomalaista.

Oli nimittain ilta jo pitkalla ja makasimme huoneessamme nauttien rankan paivan jalkeisesta iltaraukeudesta. Soittelin pikkukitaraani ja kirjoittelin paivakirjaani, kun kuulin haakulkueen saapuvan. Olin jo aikaisemmin nahnyt sen kaupungilla ja pistanyt merkille, etta puitteet olivat aika grandet ja sulho varmastikin korkeaa kastia. Mutta tamapa olikin parayttavampi juttu! Haakulkue loysi tiensa hotellinsa pihalle ja meno oli aanista paatellen sekoa. Siihen on kylla taalla jo tottunut, mutta sitten alkoi ylapuolelta kuulumaan jarkyttava ilotulitteiden ukkosmyrsky. Oikeasti tuntui kuin katolle olisi viskottu tykinkuulia, sen verran paljon paukahteli, ja minun oli pakko seurata vaistoani ja kiiveta katolle.

Ulkona oli jo pimeaa, kello oli jotain kymmenen. Haahotelli oli noin 20 metrin paasta omastamme ja katoksen sisalle naki hyvin. Kulkueen mukana oli ainakin kolme aggregaattia sahkoa luomassa, ja niiden putputus peittyi orkesterin soittoon. Kun soitto taukosi, niin katoksen alla alkoi varsin erilainen jyta. Sinne oli nimittain rakennettu tanssilattia valkkyvine valoineen. Laskin 8 suurta kovaaanista, jotka kaikki olivat -tietysti-taysilla. Mutta mikaan naista ei kiinnittanyt huomiotani niin kuin ylapuolinen naytelma.

Haakulkueen edustalle oli asetettu kaksi suurta laatikkoa. Ne olivat suoraan hotellimme edessa. Juuri kun kumarsin katon reunalta alas, sytytti eras haavieras sytytyslangan ja paasin aitiopaikalle seuraamaan Big Bangia. Laatikko oli taynna raketteja, jotka olivat yhta isoja kuin Suomessa naytoksissa kaytettavat, ja jotkut viela isompia. Ehdin juuri vaistaa sivummalle, kun ensimmaiset rajahti. Ne nimittain rajahtivat ehka muutama metri hotellimme katon ylapuolella, eika se katto ole edes korkea.

Kuvitelkaa, etta olette huoneessa, jossa rajahtaa raketti. Se tayttaa koko huoneen tahtivyoryllaan. Sellaista se oli! Koko taivas ylapuolellani ja ymparillani oli kuin galaksi miljoonine tahtineen. Oli pakko juosta suojaan katon vesivaraajan taakse, koska tuntui, etta taivas tippuu paalle. Oli pakko nauraa ja kiljua aaneen. Se oli niiiiiiin mahtavaa! Raketteja tuli loputtomasti ja ne ymparoivat kaiken mita nain. Kadessani oli viskipullo, jonka olin ostanut spesiaaleja hetkia varten, ja se kadessa hyppelin katolla kiljahdellen ja nauraen typerasti taydellisessa tahtisateessa. Olin niiiin elossa! Ja se naytti varmasti niiiin tyhmalta sivustaseuraavan brittilaismiehen mielesta - jonka lasnaoloa en ollut tietystikaan huomannut.

Kun tulitus lakkasi huomasin miehen, joka totesi lakonisesti " Some fireworks, eh?" Mies oli kolmikymppinen, hauskannakoinen hippi, joka ilmeisesti oli sniikkaillut katolle kuvia ottamaan. Kirottuja nuo brittisneikit, jotka sniikkailee meitsin uniikeille mestoille prkl! Vastasin hieman nolona, etta oli kylla parayttavaa, umm you want some whiskey he he...? Se sano etta oli mahaongelmia eika voinut juomaani nauttia. Siihen tuli sitten sen kaveri ja olin etta om my god, onpa vahan tyhma olo. Mutta sita sattuu Suomessakin!

Jutellessamme sama haavieras, joka oli ekan laatikon sytyttanyt sniikkaili sneikkimaisesti britti-imperiumin ajoilta perimilla sniikkaustaidoilla sytyttamaan seuraavan laatikon. Tama oli vahintaan yhta iso ja taas maailma oli kuin tahdenlento. Oli brittien kanssa pakko juosta turvaan tutun vesivaraajan taakse ja ihastelimme suu auki tulitusta. Oli pakko hakea Jussi katsomaan, joten juoksin katon lapi portaille ja huusin hanet paikalle. Rakettien komponentit tippuivat paalleni, ja tuntui niin kuin olisi ollut sota-alueella. Aivan mahtavaa!

Jussi oli kuitenkin yhtymassa ykseyteen ja missasi suurimman osan tulesta. Harmi hanelle, mutta ehkapa han pian loytaa sisaisen tsunaminsa, joka pyorayttaa galaksit ympari. Jalleen kun iloiset tulitteet loppuivat, laskeutui rauha maan paalle. Seurasimme brittien kanssa katoksen tapahtumia ja Jussi levitoi keskuudestamme alas huoneeseen. Katoksen alla bileet jatkuivat, mutta pian kuulimme lujan pamauksen. Ajattelin niiden olevan vanhoja kunnon kinuja, mutta tama on Bihar, ja kun taalla ilotulitteet loppuvat, tartutaan jareampiin aseisiin. Ihan kaytannossa.

Naimme jarkytykseksemme, etta katoksen alla joku sniikki sniikkailija oli smuglannut ineen aseen ja se hullu paska pamautteli silla katoksen lapi. Ei helevetti! Ihan randomia epasuoraa tulta suoraan ylos pain ja ylaviistoihin jollaki stanan hirvikivaarilla! Oltiin englismannien kanssa ihan daa!- niin typertyneita, etta ei tajuttu olevamme katolla, suoraan luotien reitille. Perkele etta saikahti kun tajusi, etta sehan voi aivan kohta nappasta ohtaan, ja tuli sellainen lyhyt syoksy koko kolmikolta vesivaraajan tulisuojaan, etta siita olisi ylpea seka SA-INT etta RAF!

" What the fuck man! Bloody hell, that man is SHOOTING! SHIT!" Virkkoi hibanotsi Oxfordenglishillaan, johon mina vastasin " No niinpa! voi vittusaatana hulluperkele!" Oletin varmaan etta britit automaattisesti ymmartaa suomea, mutta taistelutilanne oli poistanut kaikki muut kielet mielestani. Mutta varmastikin he ymmarsivat ajatukseni. " He He, Welcome to Bihar mate!" Lausui toinen briteista. Oli pakko nauraa, koska niin alytonta tama oli. Muillakin katoilla oli maastouduttu ja luodit oikeasti viuhu ohi ylapuolella ja ainaki yksi osu vastapaisen talon seinaan. Ei missaan muualla ku Intiassa voi joku hullu haavieras alkaa pasauttelemaan kivaarilla katoksen lapi, ja viela tanssia samalla! Hienointa siina oli se, etta kun muut vieraat tajusi, mita tapahtu, oli ehka parin sekunnin tauko tanssissa, mutta sitten vieraat alko saestamaan kivaarinluoteja jaljelle jaaneilla ilotulitteilla! Ja sen hotellin vieressa on viela Bodhgayan poliisiasema!! Hullut rajahdykset! Aivan mahtavaa!!

Mutta voi vitalis sita adrenaliiniryysista, joka minussa paloi tulituksen tauottua!Raiskijalta oli kai ammukset loppuneet ja ilotulitteetki oli lopullisesti finito. Tuntu niin ku olis normandian maihinnoususta selvinny, ku sniikattiin piilostamme. Kaikkialla oli ruudinsavua ja ilmassa viela kaikuivat laukaukset. Katsoin kahta brittitoveriani silmiin. Tunsin kadessani viskipullon painon. Sanoja ei tarvittu. Taistelutoverit.

Toivotin briteille hyvat yot " Cheers for the whiskey mate! See you when they find more ammo!" Kavellessa kohti huonettani mietin, etta Guns 'n Roses olisi taydellinen bandi Biharilaisiin haihin.

" T-N-T ! " ACDC
Juho (korpraali)

Ei kommentteja: