Paras lahja

Ah, nyt jalleen vuotta vanhempana ja viisaampana voin kirjoittaa teille, arvon lukijat eilisen uskomattomasta synttarimenosta. Kuten Jussi eilen kirjoitti muutaman caipiroskan jalkeen, oli kyseessa erityisen chilauttava paiva, mutta haluankin kertoa aivan mahtavasta syntymapaivalahjasta jonka sain. Sen antaja on suloisempi kuin kukaan tuntemani nainen, ja hanen vuokseen voisin tehda mita vain. Tama nainen liikutti minut ja sai minut tuntemaan oloni todella tarkeaksi. Taman naisen te varmaan kaikki tunnettekin: han on luontoaiti.

Eli kuulkaa ensin varoitus: se mita aion seuraavaksi kertoa voi kuulostaa melkoiselta lesotukselta, mutta hei, en osaa sita muutenkaan kertoa. Jos parayttavien ja ukotukselta kuulostavien, mahtavien ja liikuttavien kauniiden tositapahtumien lukeminen saa Teidat tuntemaan olonne arsyyntyneeksi ja saa aikaan inhoa ja ellei perati kateutta, niin alkaa lukeko eteenpain. Voin kuitenkin vakuuttaa, etta kaikki mita tapahtui, on totta.

Elikka ihan ekaksi eilen aamulla kaksi ihastuttavaa tanskalaistyttoa lauloi minulle kauniin synttarilaulun, jonka saestyksessa juoksin vahvoihin synttariaaltoihin. Vesi oli lamminta kuten aina, ja aallot tarjosivat juuri oikeassa suhteessa jannitysta ja relaksaatiota. Vedessa ei juurikaan ollut muita uimareita kuin mina, Jussi ja hollantilainen kaverimme Roy. Koin lapsenomaista riemua pulahdellessani aaltojen lomassa ja niiden vietavana.

Yhtakkia Jussi huudahti. Han oli nahnyt jotain. Kaannyin katsomaan hanen suuntaansa. Oli hiljaista ja aamuaurinko oli juuri alkanut lammittaa ja kuivattaa yosateiden kastuttamaa Goaa. Siristin silmiani aaltoihin kymmenen metrin paassa. Sitten nain sen. Todella iso eva vedessa. Takanani Roy uteli, etta mitaka siella on. Vastasin, etta naimme evan. " It might be a shark..." tuumi Roy, joka on matkoillaan tutustunut naihin julmiin otuksiin. Hait nimittain eivat juurikaan ujostele uivaa matkaajaa, toisin kuin useimmat meren elavat. " Be careful, they can be nasty!" En halunnut kuunnella, vaan lahdimme Jussin kanssa uimaan lahemmas kohtaa, jossa olimme evan nahneet. Olihan sentaan syntymapaivani, enka ollut kutsunut haikaloja vierailulle!

Uimme syvemmalle ulapalle. Yhtakkia se oli siina silmieni edessa! Aito, elava hengittava delfiini pomppasi pinnan ylle viiden metrin paassa minusta! Voi vitalis! Mentiin Jussin kanssa ihan pahkinoiksi. Ei perkl! Sitten yhtakkia viela lahempana pintaan kohosi toinen! " ei Saat*na, delfiineja!", oli ainoa, mita sain sanottua. Olin aivan aimistynyt noiden elainten kauneudesta ja sulavista liikeista. Lahdimme uimaan lahemmas.

Valilla vahvat aallot yrittivat vieda meita mukanaan, mutta uimme silti lahemmas. Delfiinit tulivat pintaan lahella. Olin yhta hymya ja tunsin uskomatonta rakkautta luontoa, elamaa ja naita mahtavia, kauniita elaimia kohtaan. Sitten yksi delfiineista pulahti pintaan niin lahella, etta olisin melkein voinut koskettaa sita! Nain, kuinka aamuauringon sateet heijastuivat sen sileasta, harmaasta ihosta ja tuon pienen hetken ajan en varmaan olisi voinut olla onnellisempi. Sukelsin ja veden alla saatoin kuulla, kuinka delfiinit puhuivat. Se oli kaunista, ja luonnollisesti kuvittelin, etta he laulavat minulle syntymapaiva-laulua. " Oh man, this is incredible!", kuului takaani kun Roy aaneen ihmetteli edessamme avautuvaa naytosta.

Delfiinit uivat aina hieman edellamme, siten, etta emme saaneet niita kiinni. Minusta tuntui aivan kuin ne olisivat leikitelleet kanssamme. Aallot olivat korkeita, ja aina aallonharjan jalkeen nain delfiinin kayvan pinnassa. Voi etta se oli mahtavaa! Mikaan 'Avara luonto" tai "National Geography" ei paase lahellekaan sita tunnetta, mika tulee kun oikeasti ui villien delfiinien kanssa. On nimittain aarimmaisen harvinaista, etta ihmiset paasevat nain lahelle villeja delfiineja, koska ne ovat luonnostaan hyvin varovaisia elaimia. Taalla ihmiset maksavat satoja euroja paastakseen nakemaan delfiineja veneen kannelta, mutta Denguebrothers veti jalleen pitemman korren ja laksi uimaan noiden kaunotarten kanssa, ja viela aivan ilmaiseksi!

Pikkuhiljaa delfiinit lahtivat kauemmas ulapalle, jonne ei enaa ollut turvallista seurata. Jussi ja Roy uivat rantaan paivittelemaan tapahtunutta, mutta mina jain viela veteen. Aaltojen takana nain delfiinit leikittelemassa tyrskyissa. Hymyilin koko olemuksellani ja yritin suunnata kaikki posiitiiviset toiveet, ajatukset, rukoukset, mantrat ja vaikka mitka siunaukset noiden maagisten elainten ylle. Sukelsin ja kaukaisesti saatoin kuulla niiden leikkisat, korkeat aanet. Annoin aaltojen kuljettaa minut rantaan ja tunsin oloni kevyeksi ja onnelliseksi. Mitaan ei puuttunut. Jokin niin yksinkertainen ja kaunis, kuin uiva delfiini oli saanut minut onnelliseksi. Tunsin suunnatonta kiitollisuutta.

Tallainen siis oli luontoaidin minulle antama synttarilahja, ja voin kylla sanoa, etta parempaa en koskaan olisi voinut toivoa. Suuren tyytyvaisyyden saattelemana voin sanoa, etta rakastan tallaista elamaa, kun koskaan et tieda mita uutta ja ihanaa huomenna tai kohta tapahtuukaan. Mutta mehan kaikki elamme sellaista elamaa. Se taytyy vain tajuta. Nama elamani ensimmaiset delfiinit ehka halusivat kertoa, etta me ihmiset kaikenlaisine materiaalisine haluinemme vain sokeutamme itseamme suurimmalta kauneudelta, joka on ymparillamme joka paiva ja joka minuutti. Olemmeko sokeita luontoaidin kauneudelle, ennen kuin silmamme lahes pakotetaan auki?

Suoraan sanottuna nyt alkaakin olla jo vaikea keksia, etta mitahan sita viela toivoisi tapahtuvan, koska niin paljon uskomatonta on jo tapahtunut. Mutta ei se mitaan, elama on ihanaa ja kaikki on kaunista! Omistankin taman tulevan vuoteni 22-vuotiaana elamiselle silmat auki. Enaa en halua olla sokea taman kaiken kauneuden edessa. Uskon, etta delfiinini ovat tyytyvaisia ja hyppelevat onnellisesti aavalla merella kerrottuani heille taman lupaukseni. He sentaan auttoivat minua tajuamaan jotain, ja sen suurempaa lahjaa ei keneltakaan voi pyytaa.

" Everything about you is how I want to be, your freedom comes naturally " -Muse


Juho ( uudestisyntynyt )

PS. Kiitoksia aivan aarettomasti kaikille, jotka ovat syntymapaivaani muistaneet, olette kaikki aivan ihania ja saatte minut hymyilemaan. Kiitos! :)