Paiva Goalla

Herasimme aamulla hieman pilviseen paivaan. Yolla satoi taas kaatamalla ja on ihme, etta meidan majamme sailyi kastumatta. Ehka se on sita hyvaa karmaa. Joka tapauksessa oli kummallista herata yolla kovaan sateeseen ja ennenkaikkea aaltojen jumalattoman kovaan pauhuun. Oikeesti, ne jarisytti maata meidan alla ja sen pysty ihan helposti tuntemaan sankyyn! Aamulla anyway oli levannyt olo ja vahitellen me kampesimme itsemme ylos. Junnu oli tanaan ensimmainen ja kun mina paasin itse vuorostani ylos ja ulos, loysin hanet lukemassa paivan lehtea meidan terassilta. Niita myy ohikulkeva kaupustelija. Riippumattoon siirtyminen oli valitettavasti mahdotonta, silla ne olivat edelleen markia. Alkoi lojuminen ja chillaus.

Aamulla tapahtui jotain ihan uskomatonta, mutta siita huomenna tai joskus tarkemmin. Taytyy vaan sanoo, etta oli aika sairaan mahtava alku aamulle!

Jatkoimme chillausta poikkeuksellisen hyvalla tuulella ja valuimme aamupalalle. Samalla suunnittelimme myos Royn kanssa kavelya laheiselle rannalle, jota asuttavat lukemattomat turistit ja ahnaat kappiaat ja jota kuvaa erityisen hyvin nimi turistirysa. Tassa paikassa ihmiset ovat kiireisia ja ahneita himojensa ja tarpeidensa peressa. Tammoinen paikka Goa tietojemme mukaan paaosin on. Taalla liikkuu raha ja se kylla nakyy ihmisten kasvoilla ja eleissa. Tammoisessa paikassa Denguebrothers ei halua asua eika juuri oleilla, mutta toisinaan seikkailunhalu ja kasvavat ostostentekemis mahdollisuudet houkuttelevat meidat mestoille. Sneakki travelleri onneksi loytaa hiljaisemmat mestat ja paasee nain nauttimaan hiljaiduuden ja tarvittessa myos vilkkauden hyvista puolista.

Kavelimme kyseiselle rannalle ja juttelimme niita ja naita. Aikamme rannalla vaelleltuamme aloimme katsella myyntiartikkeleja kotiin tuotavaksi ja aikamme kuluksi ja hieroimme hiemen kauppoja. Kiersimme muutamia kauppoja ja erityisesti ystavamme Roy tuntui loytavan itselleen jotain, niinkuin sein nayttaa kayvan. Itsekin sain mukaani jotain pienta, samoin Junnu. Lopulta kauppojen hieronta ja materian tutkiskelu sai meidan paamme pyoralle ja me vaelsimme takaisin rannalle. "Nalka!" Etsittiin sopiva paikka ja kuultiin etta siella on happari! Koska tanaan on Junnun synttarit (onnitelkaa vaikka facebookissa tai sitten telepaattisesti), oli meidan suorastaan pakko tilata parit drinksut safkan lisaks. Raflassa oli tietenkin asiaan kuuluvasti hyvat sohvamaiset patjaviritelmat, joissa istuessa pystyi easysti luuppailemaan auringonlaskua. "What? It can't be jet!" Mutta niin se vaan paiva oli menny nopeasti. Taydellinen rentoutus. Tuli taas mieleen, etta miten helppoa elama voi olla?


Tassa illan paatteeks taalla on openmike tapahtuma eraassa ravintolassa rannalla. Siella saa soittaa kuka vaan ja mita vaan ja toisinaan naihin tapahtumiin tulee huippumuusikkoja esiintymaan ja jammailemaan kaikessa rauhassa, ilman etta heita tunnistetaan. Osa naista on todella maailmanluokan nimia. Pojat lahti hakemaan kamoja meidan beachilta, mina tulin nettiin kirjottamaan paivan kuulumiset. Kohta me tapaamme sovitussa paikassa. Taa on muuten ihan alyton fiilis kirjottaa blogia pienessa hiprakassa Goalla yksikseen. Hyvin nimittain nousee tuo alkoholi paahan, kun sita ei ole tullut muutamaan vuoteen juotua tippaakaan, mita nyt taalla I-maassa muutama yhteensa. Kun me ollaan aikamme nauttineen musiikista, vaellamme me piilopolkuja pitkin takaisin omalle rannallemme ja moikkaamme mahdollisesti vastaan tulevat tutut. Otamme ehka viela youinnit ja sitten painumme pehkuihin. Hyva paiva, ainakin tahan mennessa. Paitsi etta nyt tuo saamrin alkoholi alkaa rueta tottumatonta vasyttamaan.

"What a wonderful world"
-Louis Armstrong

-Jussi (mina olen)