perjantai 8. helmikuuta 2008

Veri guud taxi soor!

Todelliset arvonsa tuntevat ja itseaan kunnioittavat travellaajat eivat pelkaa apostolinkyytia. Mutta taytyyhan silti muistaa etta olemme todella rikkaita, ja suorastaan overin averiaita, joten on vain kohteliasta, kunniakasta ja ekonomista matkustaa luksuspaissaan taksilla, koska kotosuomessa se on sula mahdottomuus ja opintotuen tuhlausta. Siispa haluankin muutamalla sanalla ylistaa intialaista taksi-ja riksakulttuuria.

Taalla on kaikkialla paljon takseja. Niissa harvoissa paikoissa, missa ei ole takseja, on ihan hulvaton maara riksoja. Laiskuuspaissaan vaeltava matkamies ei voi taalla valttya riksojen ja taksien ahdistelulta. " Jees kam sir, wheer juu gou sir, taxi sir, Challo, let's go sir, wheer tu sir, jees jees masala sir! " Jos itkuraivari iskee, kun guesthouse paukkii taytta ja lahimpaan on parin kilsan walkki, niin ei tarvi kauaa sormea suussa liuottaa, kun on jo taksiukko edessasi jees soor huulillaan.

Taksit ovat taalla ihastuttavia retropurkkeja, jotka tunnistaa keltamustasta varista ja kiihkeista ajajista. Ajotyyli on yleensa rynniva ja agressiivinen, ja kuskit tuppaavat nojaamaan toottiin aina kun ei parempaa tekemista ole. Jotkut taksit ovat oikein koristeellisia ja jumalankuvia riittaa pienen temppelin verran. Shivan ja Vissnun suoja onkin ainoa suoja, jota nama purkit tarjoavat, silla kuskit saastavat jattamaalla turvavyot, -kaaret ja -tyynyt kaupan hyllylle. Jokainen taksimatka onkin parhaillaan mahan pohjasta sieppaava, paraytysmatka hyppyineen, kolhuineen ja rajahdyksineen. Mita isompi city, sen parayttavampi kyyti.

Riksat taas ovat pienia, kahdelle matkustajalle suunnattuja kolmepyoraisia mopoautoja, jotka hurmaavat joka mutkassa. Ikkunoita ei ole, joten ilmastointi on taattu. Myoskin mukava polyrusketus tulee ilman lisamaksua, kun ajaa vahankin lahiorallia. Riksat ovat tilaihmeita, joissa kuljetetaan kokonaisia perheita. Talloin on Newtonin lait koetuksella, silla riksan saa kaatumaan yhden kaden taitavalla tonaisylla, tai silta ainakin niilla matkustaessa tuntuu. Riksakuskit ovat ajamisen suhteen usein sukua taksikuskeille ja houkuttelevat turistia seka travelleria seireenien kutsuin ja tarjoavat kovaa, mutta tehokasta kyytia. Toottia tulee riksankuskin kayttaa paljon ja usein, mieluiten jatkuvasti, vaikka tiella ei ketaan olisikaan.

Tanaan paasimme jalleen mahtavaan riksakyytiin, kun meidat pokattiin kyytiin Somnathin temppelista Veravalin keskustaan. Matkaa on kuutisen kilsaa ja meilta nyhdettiin 30 rupiaa. Suomen euroissahan se tarkoittaa vahan paalle viiskyta senttia, joka on ukkohinta, mutta tinkaaminen voi olla uuvuttavaa ja turhan tuntoista, kun Oulun hoodeilla keskustasta Tuiraan kustantaa vahintaan 10 euroa. Kaiken kivan lisaksi kuskimme oli klassinen amisriksailija, joka oli pimpannut riksansa paraytyskuntoon, unohtamatta subbareita ja massiivista voluumiarsenaalia.

Ukko kysyi, etta diggaammeko musasta, johon kiljahdin, etta totta munassa. Napin painallus ja koko riksa alkoi pomppimaan basson tahtiin. Voi sita vauhdin huumaa ja elaman iloa, kun sai paataan tyontaa ulos ikkunasta(erittain vaarallista taajama-alueella btw) ja huutaa mielettomalta kuulostavia hindinkielisia kertseja koko kansalle. Basso jytki takanamme kovemmin kuin Pasin corollassa, ja itse Krishna saesti meita huilunsa soitolla. Itse aionkin hankkia autoriksan heti kun on aika valita oikea ammatti. Aloitan taksitoiminnan Keskusta-Tuira-yliopisto - linjalla ja taksani on normaali riksan hinta, eli noin 6 rupiaa kilsalta. Poppivehkeet tosin vievat suurimman osan istumatilasta, mutta ne takaavat viihdyttavia hetkia matalien taajuuksien parissa. Toiminimeni olkoon Denguetravels. Varauksia voi alkaa tekemaan kiinteistonhuoltajani hra Arffmannin kautta.

Viela sen verran haluan sanoa, etta vahingossa nostin tanaan taskuuni 20 000 rupiaa, kun oli tarkotus nostaa kaks tonttua. Joudun nyt kavelemaan ympariinsa lompsassani takalaisen vuosipalkka! Lievasti sanoen kuumottaa ryostetyksi tulo, joten oikean hetken koittaessa neulon setelit turvaan vaatteisiini ja rahavyohoni. Toivottavasti Gujaratin bandiitot eivat lue blogeja.

" Hare raam, hare raam, hare krishna, hare raam " -Joku hullun kova poppipaukutus, viime vuoden kovin hitti taalla.

Juho (rich bastard)

Ei kommentteja: