Taa kuva on talta aamulta. Se on Vegetable marketilta, jossa myydaan joka aamu hedelmia ja pahkinoita ja kaiken mualiman vihanneksia. Me ostettiin tavan mukaan banaaneja ja yllarina myos muutama appelsiini. Kuusi appelsiinia maksoi 10 rupeeta, eli vajaat 20 centtii ja 12 banaania bungas 15 rupeeta. Vanhojen naisten kanssa on aina hauska tinkia. Ne on useinmiten ystavallisia ja mielissaan, jos osaa muutamankin sanan gujaratia. Monesti hintaa ei saaalas, mutta kaupanpaalle saa pari ylimaaraista banskua. Tarkkasilmaisimmat voivat bongata Jojon (a.k.a. Juho) kuvan vasemmasta alareunasta.
Toinen mielenkiintoinen fakta noissa ruokalistoissa ovat ne lukuisat virheet, jotka saavat dengue-brothersin ilakoimaan ja nauramaan. Ne on juskus vaan niin sairaan hauskoja. Annamme kuitenkin virheet anteeksi, silla ymmarrysta ne eivat viela ole haitanneet. Etenkin allekirjoittanut on taman suhteen erityisen anteeksiantava, syyllistyyhan han itsekin lukuisiin virheisiin blogia kirjoittaessa. HAHAHAHAA!! Hyva esim on tuo welcome Aarties resteurantista, joka on kirjoitettu parayttavasti ja kutsuvasti kuvan osoittamalla tavalla, wel come again. MWUHAHAHAHAAA!!!
Voi pojat, jai vahan tummaks tuokin kuva, mutta elkaa vasyttako silmianne siina liikaa vaan siirtykaa vaikka seuraavaan. Kolmanneksi listoissa on huvittavaa myos nuo ohjeet, joissa kehtetaan kayttaytymaan ja esim odottamaan 20 min ennen tilauksen saapumista. Suomessa tuollasta ei kylla pahemmin nay. PLEASE KEEP SILENCE.
Lopuks viela kuva sunsetista Sunset pointilta eilis illalta. Olin luuppailemassa sita itsekseni, kun Junnu oli jossain omissa menoissaan. Valilla me liikutaan siis yksinkin. Se on varsin piristavaa vaihtelua. Itse ainakin kaipaan paljon omaa aikaa, ainakin back in Finland, joten pienet omat seikkailut pitaa travellerin jarjen paikallaan ja estaa vaaranlaisen flippaamisen. Voi pojat etta ma odotin tuota auringonlaskua. Auronko oli laskemassa suoraan mereen. Mika naky!!! Ma nojailin auringon lammittamaan kallioon ja valmistauduin tuohon nakyyn, joka on lumonnut ihmismielen vuosituhansien ajan. Taidankin muuten tehda graduni aiheesta auringonlaskun luuppailun historia. Jos siis jaksan niin pitkaan opiskella. Anyway, siina istuskellessani paikalle pasahti nuori, noin kolmekybanen intialaismies viiksissaan ja kauluspaidassaan ja alko jututtaa minua. Kertoi olevansa opettaja. Kyseinen herra puhuikin englantia paremmin kuin useimmat paikalliset. Hanen englannin ymmartaminen vaati kuitenkin kaiken mun keskittymisen. Ymmarsin kylla onnekseni suurimman osan. Noh, kun han siita sitten haippas omille teilleen, oli aurinko ottanut ja kadonnut. Se oli mennyt pilveen! Pilveen!! Eipa taalla pilvia juuri oo nakyny, paitsi tietenkin juuri sina samaisena iltana kun mina vaivaudun erikoislukaalle mestalle auringonlaskua katsomaan. Ja nyt ne sit peitti koko auringon loppumatkan mereen.. Voi vitt*, eihan taa oo oikein!!! Ei nain voi kayda! I wan't my sunset!! Noh, minkas teet, onhan tassa iltoja tietty, ehka sitten Goalla.
"Amaram Hum Madharam Hum."
-Swami Shyam
-Jussi (han joka nakee, mutta ei nakojaan ainakaan taydellista auringonlaskua..)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti