Naimatapoja Intiassa

Avioliitto on meille tiukan luterilaisessa maassa kasvaneille, kylmille ja kaavoihin kangistuneille suomalaisille vain seremonia kasteen ja hautajaisten valissa. Sen paatarkoitus on olla muka ilon juhla, vaikka musiikki on kirkkomusaa ja jatkot enemmankin kannista karaokea kuin oikeasti hauskaa biletysta. Dengue-brothers ei hyvaksy tallaista tylsaa ja mielenkiinnotonta avioliittokaytantoa, ja onkin vannonut valttelevansa avioliiton satamaa kunnes koto-Suomeen rantautuu kunnon intialainen tyylisuuntaus - nimittain paraytyshaat.

Intialainen naimaperinne on pitka ja arvokas. Partnerin valinta ei ole aina rakkaudesta kiinni, vaan rahatilanteella on suuri merkitys. Mita enemman on massia, sen parempaan naimisen makuun paasee. Naiminen alaspain on vaikea asia takalaisille. Mutta entas sitten avioliitto?;D

Avioliitto itsessaan on suuren suuri juhla, todellinen ilon juhla, sanan perimmaisessa merkityksessa. Juhlat ovat parayttavammasta paasta ja niihin uppoaa takalaisilta pienoinen omaisuus. Naimispaissaan intialaiset nimittain jarjestavat suuren juhlakulkueen, jota johtaa orkesteri patarumpuineen ja kaikki tanssivat hurmoksellisesti, siis aivan himona ja katuja katkaistaan liikenteelta, jotta haakansa saa vapaasti temmeltaa ja kailottaa. Nama juhlat ovat oikeasti nakemisen ja kokemisen arvoiset, kuten huomasimme pari paivaa sitten.

Oli normaali ilta Junagadhissa, joka Suomessa japittavalle tarkoittaa aarettoman kiehtovaa ja totutusta poikkeavaa aistien ylikuormitusta lampimassa ja kauniissa ymparistossa. Kavelimme basaarien laheisyydessa pimenevassa illassa. Yhtakkia kuulin patarumpujen paukutusta ja pikkurummun parinaa. Rumpalipaissani suunnistin viivana kohti aanta, ja pian huomasimme olevamme haakulkueen tiella. Tama oli iso kulkue. Orkesterissa oli ainakin kuusi patarumpalia seka muutama pienempia rumpuja parisyttava viiksivalluinkkari. Kulkuetta seurasi suuri joukko ihmisia hymyt huulillaan ja tanssi jaloissaan. Astuin sivuun kulkueen tielta ja hymyilin soittajille.

Kulkue sattuikin pysahtymaan kohdallani ja soitto taukosi. Huomasin, etta paamelodiaa soitti ukkeli pienella klassikkosyntikalla, joka oli voimistettu tuhatkertaiseksi jattikokoisilla amyreilla. Amyreita kannettiin omissa vankkureissaan ja haipyvan, mutta huomattavan hetken haaveilin vastaavien toistolaitteiden hankkimista Tuiran huvilaani naapurieni iloksi. Korkeimpien kastien haissa melodiasoittimina toimivat aidot intialaiset puhaltimet huiluista torviin, mutta tassa tapauksessa sulho oli panostanut rytmisoittimien maaraan ja laatuun. Ja voin sanoa, etta aanen maara oli erittain suuri, joka tietysti kiihotti rokkitahden elkeitani siihen pisteeseen, etta alkoin taputtamaan kiihkossa kasiani ja tapailemaan mielipuolisia, intialaisia rytmeja.

Yhtakkia eras soittajista katsoi minua ja viittoi lahemmas. "mmita mita hah?!" Virkoin, jota han ei luonnollisesti viela suomen oppitunneillaan ollut oppinut. Menin kuitenkin lahemmas ja han osoitti 22 tuuman patarumpuaan ja sitten minua ja selitti minulle jotain mielenkiintoista Gujaratiksi. Valitettavasti en ole koskaan paassyt lapi virkamies-gujaratia, mutta rumpalin sydameni paukautti pari ymmartavaa rytmia ja tartuin miehen tarjoamiin kapuloihin.

Kaikki muut rumpalit katsoivat minua hymyillen ja hieman koitellen. Yksi heista aloitti soiton, johon toiset yhtyivat saumattomasti. Katseet olivat yha minussa. Minun katseeni oli kuitenkin siella minne kaikkien rumpalien katseet katoavat, kun kiihko alkaa ottamaan valtaa. Yhdyin intialaiseen rytmiin ja paukutin sydameni pohjasta.

Intialainen rytmiikka poikkeaa taysin lankkarien yy kaa koo neesta, ja perustuu melodian mukailuihin enemman kuin saannollisesti toistuviin kuvioihin. Soitettavat rytmit ovat myos yleensa aina niin sanottuja epajakoja, eli ne eivat taysin uppoa 2\3 ja 4\4 kategoriaan, vaan ovat enemmankin avaruudellisia 7\8, 11\8 ja 9\4 meininkia. Kaikissa rumpaleissa on kuitenkin eraanlainen rytmivaisto, joka kertoo meille kuinka paukuttaa ja mihin. Sellainen vaisto syntyi myos minussa, ja huomasin, kuinka otettuja inkkarirummuttelijat olivat kiihkostani. Pauke kasvoi ja kasvoi. Aloin valilla laukata pienia polyrytmisia kuvioita, joihin toiset ilokseni liittyivat. Musiikki todellakin on universaali kieli, ja yllatyksekseni juttelin silla suht sujuvasti.

Kulkue jatkoi matkaansa ja jatkoin hakkaamista. Humu ja karnevaalitunnelma tarttui minuun ja yritti avata suutani villeihin huutoihin. Purin hammasta ja vaikenin, silla taalla rumpali paukuttaa kapulalla eika aanijanteella. Akkiarvaamatta kulkue pysahtyi liikenneympyraan ja todellinen biletys laukesi uskomattomaksi ilakoinniksi.

Musiikki lakkasi ja luovutin kapulat rumpalille, silla minua vietiin uuteen paikkaan. Ystavalliset, mutta jamerat kasivarret veivat minua keskelle kulkuetta, jossa kaikki hc-tanssiminen ja uber-biletys tapahtui. Yleensa tallaiset haakulkueet kuljettavat sulhasen morsiamen luo, ja niin oli laita nyttenkin, vaikkakaan en biletyshousuissani huomannut sulhoa ollenkaan. Tanssilattia yleensa vaantaa aistini enemman kohti vastakkaista sukupuolta.

Musiikki ravahti jalleen tayteen blastiin ja kaikki alkoivat heittelehtimaan ja tanssimaan hullun lailla. Siella oli pappia lukkaria talonpoikaa ja kupparia, viiksia ja hymyja, kaikki liikkumassa samaan mielipuoliseen rytmiin. Pikkupoikia heiteltiin tieltani kun minua johdatettiin syvemmalle tanssin sydameen. Menetin malttini ja jarkeni ja muutuin pahamaineiseksi baarijuhoksi, jonka ainoa tarkoitus on vallata tanssilattia keinolla milla hyvansa. En voinut siina humussa ja uskomattomassa, kuumassa tanssi-ja rytmitaivaassa itselleni mitaan, vaan flippasin mukaan koko olemuksellani ja rytmi tempasi vartaloni piiskaukseensa. Ja lantioni eivat valehdelleet.

Huusin kuin hullu jotain taysin kasittamatonta ja pyorin nuorien ja vanhojen inkkareiden kanssa kasikyykassa ja hypin, pompin ja ilakoin kuin apinakuningas Hanuman konsanaan. Tunnelma oli kuin olisin diskopallon sisalla, musiikin kohotessa ja rytmin kiihtyessa. Kaikkialla ymparillani ihmiset huusivat ja pyorivat ja tein parhaani kuulostaakseni mahdollisimman kasittamattomalta ja liikkuakseni taydellisen epasaannollisesti musiikin koukeroiseen tahtiin. Kohta kuitenkin huomasin jotain tuttua edessani.

Pyorahdykseni taukosi hetkeksi, silla nain edessani tutun, hiuksettoman kukkulan, jonka vieresta niin monesti olen aamulla herannyt. Katsoin tarkemmin, ja yhtakkia tajusin edessani olevan Jussi, jonka ilme oli sekoitus hurmiota ja hammennysta. Hanet oli vasta paiskattu keskelle miellyttavaa mielettomyytta. Huomasimme toisemme hamyisyyden ja huudon keskella ja paastimme yht'aanisen riemun kiljahduksen. Tartuimme toisiamme kasista ja kaikki oli kuin good old times Kaarlen tanssilattialla. Paitsi etta Kaarlessa ei KOSKAAN ole ollut niin kova meno kun taalla.

Musiikki taukosi ja kaikki menivat kyykkyyn. Mina ja Jussi seurasimme esimerkkia ja kyyristyimme maan tasalle. Yritin selvittaa soivaa paatani, kun vieressa olevan abdullahin silmat kehoittivat valmistautumaan. Kovasti pamahtaen musiikki rajahti soimaan ja kaikki hyppasivat taysin voimin ylospain. Me tottelimme kansanjoukkoa ilomielin, silla meidat enemman tai vahemman nostettiin loikkaan. Kovia pamahduksia kuului ymparilta ja ylapuolelta. Tajusin rytmien lapi, etta ne olivat ilotulitteita. Uskomatonta! Nama on maailman parhaat bileet, ajattelin ja pian tunnelma tiivistyi entisestaan, kun rajahdykset toivat taivaalta serpentiinia ja koristesilppua kauniina sateena. Olin jo flippaamassa taysin rytmeihin, kun huomasin, etta minua ja Jussia kuvattiin videokameralla, joka naytti kuuluvan jollekin televisioyhtiolle. Voi sita hammennyksen maaraa, jota inkkarit kotitollottimien edessa mahtavatkaan tuntea, jos meidan rytmikkaat vartalonnykimisemme ovat paatyneet paikallisen televisioverkoston lahetyksiin. Omilla lantioillani hapaisin ainakin puolet Brahmanin jumala-kavereista ja heratin pahennusta varmaan Olympos-vuorta myoten.

Lopulta, kun kiertue lahti kulkemaan eteenpain seremoniamestarina toiminut vanhempi herrasmies avusti meidat pois hullusta vakijoukosta takaisin normaalirytmiseen maailmaan. Plees no more, han sanoi hymyillen ja ymmarsin hamyisasti, etta oli haiden aika jatkaa kulkuaan ilman lankkarivahvistettuja lantioita. Olin niin adrenaliinipollyissani kaikesta tapahtuneesta, etta lahdin suunnistamaan kohti jatkoja. Onneksi Jussi palautti minut maan pinnalle ja painuimme nimmarien metsastajien ohi kohti hotelliamme, vasyneina ja erittain onnellisina tasta mahtavasta kokemuksesta. Yha soivat paassani soittamani ja tanssimani rytmit niin kovasti, etta aloitankin bilevastaavaksi palatessani intialaiset haabileet joka kuussa. Niista tulee sitten aivan hervottoman kovat juhlat, jotka ei rajotu tuntemamme todellisuuden rajoihin, vaan lainaavat elementteja myos tuonpuoleisesta. Taytyykin alkaa suunnittelemaan rotuaarin vuokraamista, Tiima RY:n varoilla totta kai!

" I'm on tonight and my hips don't lie! " Shakira Shakira

Juho (tahtoo naida Intiassa, heheeehee;P!)