Etukateissuunnittelua ja empiirista tiedetta

Huomenna on vuorossa lusimista. Lusimista sanan todellisessa merkityksessa. Denguebrothers nimittain jattaa huomenna ihanan Gujaratin ja suuntaa kohti Rajasthania. Otamme junan jos toisenkin ja menemme Ahmedabadin kautta Ajmeriin, josta siirrymme bussilla laheiseen Puskariin. Hajoitus on jo nyt alkamassa, silla ensimmainen junamatka kestaa jotakuinkin 8 tuntia. Matka on sleeperclassissa, mutta kukapa sita paasee nukkumaan tai edes levyttamaan, kun punkat on taynna intialaisia kanssamatkustajia. Taman jalkeen Denguebrothers hajoilee masalaiseen Ahmenabadin yohon suurinpiirtein 6 tuntia ilman toivoakaan kuosittautumisesta. Noh, jospa sita sais jotain safkaa ainakin mestoilta, toivottavasti viela ilman masalaa. Salaa kylla toivon, etta Juniori sais kunnon tikkamasala overit, jolloin saisin nauraa ja kunnolla! HAHAHAHAAHAAA!!!! :D

Kun me sitten vihdoin paastaan keskiyon jalkeen uuteen junaan, jonne jollain ihmeen kepulikonstilla ollaan toivottavasti saatu taas sleeperit voidaan aloittaa hajoilu jalleen kerran! Huom, sleeperit ei oo siis ollenkaan varmat, ja jos me ei niita saada, me joudutaan lusimaan lattialle, jossa juoksentelee hiiria. Lisaks kyseinen juna sattuu olemaan jotain luokkaa peoples train, joka on erikoisuutena... erityisen hidas!!! HAHAHAHAHAAAA!! Siina sita sitten ollaan. Perilla kuulemma "joskus iltapaivalla!!" Matkan tama osuus tulee siis kestamaan ainakin 12 vit*n tuntia! Pirun vaikee siis paasta tuonne Puskariin. Tai siis Ajmeriin, josta tosiaan joutuu viela kaiken kukkuraks bongaamaan jonkun vasynen bussin jostain luojaties mista jos niita enaa siihen aikaa ylipaataan menee ja sit viela kun paasee Puskariin niin joutuu bongaamaan myos guesthousen ennen levytysta. Niinpa Denguebrothers aloittaa huolellisesti valmistellun lusimishajoilun jo tana iltana.

Onneksi allekirjoittaneella on jotain joka auttaa lusimiseen. Ensimmainen junamatka oli nimittain enemman tai vahemman katastrofi, mita tulee nukkumiseen. Taalla I-maassa ikkunat nimittain vetavat oikein kunnolla. Siispa sleeperissa nukkuvilla on ihan vi*un kylma! Ja meillahan ei tietty ollu mitaan lamminta mukana, kun "Intia on niin lammin maa...". Viela pahempaa kyytia saatiin sitten yobussissa Ahmedabadista Diuhun, joka veti jos mahdollista noin 200 kertaa enemman! Eipa paljon puuvillamakari lammittanyt..

Noh, jo Diussa allekirjottanut osti jotain kankaita pahemman varalle, kunnon huopia kun ei tietenkaan loytynyt, vaikka kisojen ja koirien kanssa niita etsittiin. Eika niita loytyny myoskaan Veravalista taikka Somnathista. Aiemmin ostetut kankaat on tosin ollut hintansa vaartteja, silla ne on kelvannu peitteeksi kylmina iltoina ja lungiksi chillailuun ja huiviksi melkein poltetuille hartiolle tai paahan. Nyt, taalta Girnarin varjostamasta Junagadhista allekirjoittanut kuitenkin sattui loytamaan etsimansa, eli sairaan mahtavan villaviltin! HAHAHAHAAAA!! Ei enaa perkel* aitin poikaa palele!!! Tuulkoon vaan ja tuiskuttakoon, ei tunnu missaan. Aionkin kuolla taalla lampohalvaukseen, silla kieltaydyn ottamasta vilttia pois edes kuumimmassa auringonpaisteessa. Kuvaa en tietenkaan viltistani nyt tanne saa, silla Junagadh on pask*jen cyber cafejen luvattu maa! Noh, vilttini on vihrea ja 100% villaa.. kai.. ja se makso 140 rupeeta, joka on jotain 2,5 egee. Taydellisessa super viltissani on kaikesta huolimatta yksi vika. Se nimittain haisee kohtuullisen voimakkaasti lampaalle tai jollekkin maaritelemattoman oudolle! Uhhh!! Tuulettelenkin sita joka yo aikani kuluksi guesthousejen parvekkeilla ja hytisen samalla vuoteessani, mikali yot sattuvat olemaan vilpoisia. Noh, mikali sita onnistutaan sitten saamaan sleeperplacet siita myohemmasta junasta, eipa ainakaan kay aika pitkaks unta odotellessa, on nimittain helppo keksittya lampaiden laskemiseen! HAH!


Denguebrothers on humanistisuuspaissaan tutustunut myos paikalliseen kulttuuriin, talla kertaa nimittain savukkeiden muodossa! Todellakin! En olisi minakaan uskonut! Intiasta saa erittain oivallisia pikkusavukkeita, jotka on kaaritty johonkin hamyihin lehtosiin. Kyseisia savukkeita kutsutaan nimella "Biddie". Aikansa mietittya retkikuntamme paatti uhrata vajaat 20 centtia suomalasita rahaa yhteen biddie askiin. Nyt olisi oiva aika tutustua humanistisessa meiningissa travellauskokeilunhaluisuuspaissaan savukkeiden ihmeellisen maailmaan. Ja kumpikaan Denguebrothersista ei tieda tupakoinnista yhtaan mitaan, mita nyt on kavereiden sauhuttelua joskus paheksuen vieresta seurannut. Erityisterveiset tassa lahtevat nyt entiselle pienryhmaohjaajallemme, Antti Sorrille, joka onnistuneesti lopetti tuon savuttelun turmelevan tavan. Kyseiselta herralta voikin kayda kyselemassa vinkkeja tupakoinnin lopettamiseen. Hanet on helppo bongata Oulun yliopiston Humus-kuppilasta tai humanistisen tiedekunnan kaytavilta.

Savukerasia saatiin siis ostetuksi. Seuraavaksi Denguebrothers paukki hotellilleen tyytyvaisena ja uhmakkaana. Turhat kamat heitettiin sangyille ja savukkeet laitettiin suuhun. Sitten mentiin sytkari kourassa parvekkeelle iltapimeaan. Tunnelma oli oivallinen, olihan "Denguebrothersin mammanpojat" vihdoin siirtymassa kovien jatkien porukkaan. Biddiet sytytettiin ja alettiin nautiskella. "Uuuuhh!" "Taalla sita poltellaan intialaisia savukkeita Intian yossa", "Ollaan me aika poikia", "Vit*u, mitenkahan tata ees pitas polttaa", "Hyi saatana", "Osaakko naa?" "No on taa ihan hyvaa", Vitt*, ma en kylla ymmarra tupakoitsioita", "Otappa viela yks kuva, silleen etta savu nakyy", "hahahaa, vit*u etta sa naytat tyhmalta", "hehehee, taahan alkaa hoitua", "Mitenkahan sujuis oikeella ja vahvalla savukkeella.." , "No en tiia, menikohan se nyt keuhkoon vai ei.." "Noh, tassahan taa meni, kohtuu kivuttomasti", "Niinpa, mutta en siltikaan ymmarra tupakoitsijoita..".

Sauhuttelu meni siis ihan kohtuullisesti. Ei ees yskittany pahemmin. Suussa maistu kylla ihan saat*nan pahalle, mutta muuten kaikki ok. Seuraavana aamuna Dengubrothers herasi naureskellen koko touhulle. Oli aamusavukkeen vuoro, kuuluhan se jokaisen itseaan kunnioittavan tupakkamiehen arkeen. Allakirjoittanut sytytty savukkeen kutakuinkin heti kun paasi ylos sangysta. Tupakka kuuluu tietenkin polttaa sisalla aina kun se on mahdollista ja nyt kliseiden klise: Intiassa kaikki on mahdollista! "Joko naa otit?", Joo joo, ota tuosta", "Tuossa on sytkari", "Ei v*ttu mika meininki, hihihii, ollaanpa me tyhmia!" "No niinpa.." "Yhh!" "Huhhuh, no tassahan taa menee" "KOHKOHKOHKOH!!!!" "HAHAHAHAHAHAAA!!! Vedikko naa sita keuhkoon noin pahasti!?!" "KOHKOHKOH!!" "HAHAHAHAHAA!! Jatka veti Biddie overit, vahan sa naytat hassulta! Sullahan valuu kyyneleetkin ja nena vuotaa!" "Kohkoh.." "EHHEHEhehee.." "Hyi saata*a, ma en kylla polta enaa ikina, en ainakaan pariin viikkoon varmasti enka tasan kylla ala nauttia tasta koskaan, KOH!"
"Heheheheee, poltetaanko toiset?" "Haista sina vit*u, mina syotan kohta sulle koko saat*nan askin jos et oo hiljaa!"

Allekirjottanut loysi siis kyseisella tieteelle omistetulla kokeilulla syynsa tupakoimatomuuteen. Heti kun polttaminen alkoi luistaa, tuntui se ihan sairaan pahalle. Noh, Biddiet on kuitenkin tallessa ja tuo toinen, retkikunnan nuorempi osapuoli on oikein kunnon Karmekieli ja yrittaa taivutella mieron tielle. Onnistumisen suhteen ei tosin ole toivoakaan ainakaan vahaan aikaan, sen varren pahasti kyseinen syopakaaryle yskitytti allekirjoittanutta. Samalla tuli myos luvattua, ettei savuketta Suomessa suuhun panna, ei ellen se ole aito biddie. Niinpa kaikille stalkereille tiedoksi: Denguebrothers teki ja tulee tekemaan jatkossakin kaiken tieteen nimissa ja tulee myos jattamaan sauhuttelun ainoastaan I-maahan. Hyi saata*a! Toiminnasta on muuten oivallisia photoja, mutta niita ei tietenkaan taalla Junagadhissa saa tanne laitettua...

"Koh!"
-allekirjoittanut

-Jussi (yskiva kovis)