>
> Hi Jojo
>
> I am INTIALAINEN from Kishangarh. What happened you did not come Kishangarh
> although you promissed me to come at my home. I am still waiting for you.
>
> Please answer me are you coming or not.
>
> Please send me mail at this address same.
>
> You can call me at :-
>
> +91-12345678 (INTIALAISEN KAIFFARI)
> +91-87654321 (INTIALAINEN)
>
> with best regards
>
> sincerely yours
>
>INTIALAINEN
Tallainen sahkoposti oli pamahtanut luukkuuni tanaan ja sen savy on hyvin intialainen. Taalla jotkut ihmiset ovat vieraanvaraisia jopa siihen pisteeseen etta se meita juroja suomalaisia perkeleita ihan hirvittaa. Kirjeenveistaja, eli tama kyseinen henkilo kyyditsi minua moottoripyoransa kyydissa ja antoi hieman opetusta inkkariaakkosissa. Aluksi luulin etta se halusi ukottaa viemalla minut motskarillaan jonnekki Ukkojen Kujalle, jossa karatetaitoni olisivat joutuneet koetukselle bandiittojen kasissa. Loppujen lopuksi ei tarvinnutkaan ruveta tappamaan ketaan, vaan tyyppi vei minua pyorallaan ympariinsa Pushkarissa ja oli tosi mukava. Juteltiin kaikenlaista, se oli opiskelija niinku minakin. Jotaki markkinointia se opiskeli. Itse lesoilin humanistisuuksissani yliopistolaitoksemme joustavuutta, joka mahdollistaa opiskelijoiden aivottomat matkailut aina harmasta herran pieksuihin, eika peruuttele opiskelumahdollisuutta. Siihen heppu vastasi, etta kreisi bisness, ja sita kai se on. :)
Siina kun juteltiin niin se sitten kysyi sahkopostiadressit yms ja kysy etta josko mina tulisin kaymaan sen kotona Kishangarhissa(jota sanotaan marmorikaupungiksi sen kauniiden temppeleiden ansiosta) ja luonnollisesti kutsu myos seniorin messiin, joka sattumalta tormasi meihin basaarilla. Sanoin etta kuulostaa hyvalta, ehka tullaan kuhan keretaan Pushkarista poistumaan. Siihen se intialaiseen tyyliin sano etta Juu MUST come my friend! I show juu my house, my faaamily, eevrything, juu will hav fun! Minua ajatus kiinnosti heti, mutta hyvin suuri osa tata matkan viehatysta on se etta ei ole mitaan suuria suunnitelmia, kalenterin on pysyttava tabula rasana.
Siina sitten heipat heitettiin ja ehdinkin jo koko hepun unohtaa, kun niin paljon hienoja ja uskomattomia juttuja tapahtuu koko ajan. Harmi jos emme hepun luokse kerkea, varsinkin kun sahkopostikin on niin vahvaan ja loukkaantuneeseen savyyn kirjoitettu :D Mutta kuten mainitsin, paras suunnitelma on se, etta ei ole suunnitelmia!
" My friend of misery " -Metallica
Juho (friendmaker)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Onko tiikeri syönyt urheat backpackerimme? Onko heidät uhrattu Kalille pimeän viidakon keskellä? Onko bile-virus iskenyt Junioriin, joka nyt on teillä tietämättömillä Kalkutan kapeilla kujilla, joiden tapahtumat eivät aina kestä päivänvaloa, Diablon epätoivoisesti harhaillessa pitkin rantoja kysellen sumea katse silmissään 'kuka minä olen, mikä on minä?' Näihin kysymyksiin emme koskaan saa vastausta!
Mielenkiintoista tarinaa! Luin tässä juuri teidän bloginne läpi ja sain paljon ideoita omaan reissuumme. Kiitos niistä! Mekin olemme poikakaverimme kanssa lähdössä Intiaa kohden elokuun loppupuolella. Lähdemme sinne tosin junalla, joten matkan varrella tulee koluttua paljon muitakin maita.
Viittauksena viime kommenttiin, minäkin olen ihmetellyt minne olette kadonneet. Toivottavasti kaikki on hyvin! Kirjoittakaahan lisää niin saan fiilistellä matkaamme teidän tekstien valossa, saan kitua täällä hirveässä matkakuumeessa.
Pakko olla salaperäinen ja sanoa, että tiedän teidät historian laitokselta.=)Te tuskin kuitenkaan tiedätte minua, sillä olen syrjäytynyt niistä porukoista...Hauskaa matkan jatkoa!
Lähetä kommentti