Super trip in Indiaborg: Photoja ja paikallisia daameja

Noniin, jokaisen matkaajan elamassa tuleevaihe, jolloin on laitettava kavereille kuvia vaikkapa blogiin. Joskus nama kuvan laittamiset ovat todella nautinnollisia, kultturelleja ja hasukoja rupeamia, joiden aikana muistellaan kotona olevia kavereita ja vanhoja asioita. Mutta joskus tama vammanen kone kirjottaa kokonaisella rivivalilla ja koko kirjoittaminen lahinna vitut*aa. Kone on kuitenkin kohtuullisen nopea ja mulla on uudet superparayttavat housut jalassa, joten yritan niiden voimalla kirjoittaa jotain, tai siis lahinna lisata jotain photoja tukemaan aiempia kirjoituksia. Isosta rivivalista ei oo mitaan hyotya muutoin kuin esseiden epatoivoisessa kirjoittamisessa, jolloin kokoon saadun materiaalin maara "kasvaa" huomattavasti. Ja voi pojat, nyt taa konekin alkaa lagaamaan.. Saakelin Italialaiset webbicameroineen!

Tassa on nyt muutama kuva tuosta illasta, jolloin Denguebrothers viela uskoi siihen, etta humanistitkin voivat tehda empiirista tutkimusta. HAH! Tutkimus toisi myos tullessaan uskottavuutta kaveriporukoissa. HAHHAH! Seuraava aamu olikin sitten todistamassa aivan muuta. Hyi saakeli! KOH! Niin joo ja ollaan todellakin pysytty erossa kyseisesta paheesta, vaikka viereisella koneella naputteleva poika-seireeni muuta toisinaan yrittaakin. Harkitsen kuitenkin vakavasti poskeen polttamisen ilahduttavaa ja turvallista mahdollisuutta, jolloin voisin tarpeen tullen uskoitella itselleni olevani oikein kykeneva tupakkimies.

Tupakat eivat taalla ole todellakaan kalliita. Viereinen biddie aski maksoivat siis sen 10 repeeta (n 20 centtia) muistaakseni ja kunnon savukkeet, tai siis suuren ja pahan tupakkateollisuuden tuottamat savukkeet maksavat jotain 55 rupeeta, eli reilun egen per iso aski. Niita Dengue-brothers on kayttanyt toisinaan lahjuksina tarjoillen niita savuketta pyytaville tai muille herroille. Kallis lankkarirooki tekee melkein aina positiivisen vaikutuksen paikallisiin, vaikkei itse samalla polttelisikaan.

Viela muutama paiva sitten me oltiin Junagadhissa, jossa teimme uuden tutkimusmatkan Uperkot fortiin, jossa allekirjoittanut oli saanut siunauksenmuutama paiva aimmin. Tutkimme nyt linnakkeen toista puolta ja loysimme uskomattoman rauhallisen linnapihan, jossa herrat ovat aikoinaan kavelleet neitoineen. Tuo puisto oli suhteellisen laaja ja erittain rauhallinen paikka. Se oli lahes taysin hoitamattoman oloinen, jolloin tunnelma siella oli hyvin luonnollinen. Denguebrothers rauhottui ja istui paikalleen hetkeksi, joka venahti 1,5 tunniksi. Paikka oli taydellinen pakopaikka kaupungin kiireisesta vilinasta. Kuvassa ristiretken nuorempi osapuoli ottaa rennosti tavallaan. Itse suosin lahinna lotuksessa istumista. Ah! Ihan mahtava mesta. Hyvat vibat. Siella tavattiin myos eras aarimmaisen rauhallinen 30-40v intialaismies, joka oli tullut mestoille ilmeisesti rauhoittumaan. Miehella oli siisti sininen rennon oloinen kauluspaita, joka peitti vatsan alun. Juttelimme hiljakseen mukavia.

Tanaan sitten tapahtui jotain, jota Denguebrothers, erityisesti retkikunnan nuorempi osapuoli on odottanut hartaasti. Me paasimme nimittain vihdoinkin tutustumaan paikallisiin naisiin! Vaellellessamme pitkin Pushkarin ylilansimaistunuttta bazaarialuetta, kohtasi retkikuntamme muutaman nuoren neitokaisen, jotka tulivat kysymaan meidan nimia, kotimaata jne ja tarjosivat samalla kattaan kateltavaksi. Samassa he jo ehdottivat yhteista kuvaa. Suostuimme tietenkin. Pelkasimme kuitenkin hieman, etta he saattaisivat vaatia kuvasta pienta maksua. Intialaiseen tapaan tietenkin. Eka kuva, sitten maksu.

Nopeasti neidit vetivatkin meidat sivummalle ja alkoivat selittaa jotain, mutta maksua he eivat pyytaneet. Astuimme sisaan viereiseen rakennukseen ja istuunnuimme alas. Jo ulkona yksi neiti oli alkanut piirtaa Juniorin kammenselkaan kuvioita jonkinlaisella pussilla, jonka paasta tuli epamaaraista tahnaa. Toiminta muistuttaa laheisesti suomalaista kakunkoristelua. Sisalla juniorin toinenkin kasi paasi osalliseksi koristelua. Samaan aikaan aloitettiin myos allekirjoittaneen kammenien koristelu. Nyt osasimme jo tulkita tilannetta ja tiesimme, etta olimme taas vit*u sa*tana joutuneet ukotuksen kohteeksi! Vitt*! Noh, eipa siina ollu paljon vaihtoehtuja muuta kuin kuunnella neitokaisten tarinointia siita, etta heilla on useita veljia ja siskoja ja etta heilla ei ole kotia eika edes peittoja (yot on taalla pirun kylmia). Isakin kuulemma juo viskia jne. Samalla koristelua jatkui ja jutustelu oli mukavaakin. Toimituksen jalkeen oli kuulemma odoteltava viela 10 minuuttia, jotta tahna kuivuisi. Sitten me saisimme pitka aikaiset hennatatuoinnit! Voi vittu! Kukkia kasiin, tosi miehekasta joo... Eipa siina auttanut kun lusia, kadet paskass*. Olihan se tietty kokemus sekin. Samalla neidot lupasivat meille erikoishinnan, koska olimme kuulemma hyvia miehia. Piirrokset suojelisivat pahalta ja toisivat onnea ja oikeastaan lahas kaiken mita ihminen voi saada tai toivoa. Vain 600 rupeeta per kasi! HAHAHAAA! Oli siina naurussa pitelemista. "I'm poor sir, You are good man, no home, 4 sister 4 brother, only 600 rupee per hand, just for you this price. You my frend." Samalla neideilla oli tosi natit ja puhtaat vaatteet paalla seka vahvat huulipunat ja silmameikit. Eika heilla ollut merkkiakaan noyryydesta kayttaytymisessaan. Kun tahna sitten vihdoin oli raavittu pois kasistamme, oli maksamisen aika. Junnu kaivoi kasan pikkuseteleita, eli yhteensa 50 rupeeta, mina kaivoi yhden lahes katki revenneen Viiskybasen. Se ei tietenkaan meinannut kelvata, vaan meidan ois tarvinnu kauda vaihtamassa se pankissa ja sitten tuoda neideille! Kun me ei lopulta suotuttu antamaan muuta, lahtivat neidit leuka pystyssa ja vihoissaan pois ilmoittaen meille yksinkertaisesti etta: "you are no good man!" Me jatkoimme kierrostamme uudessa

kaupungissa. Kuvat on aamiaiselta, jolloin kadet on pesty puhtaaks. Minun kuvioni ovat varsin nattejakin ja varmasti jollekin viehattavalle neitokaiselle oivallinen ja vaihtoehtoinen kaunistuskeino Oulun yoelaman pyoritykseen. Mutta etta miehelle? Kyseinen koristelu kestanee kasissa kuukauden tai kaksi, joka vitu*taa erityisesti junioria, silla hanella koristelu nakyy paremmin. Itse voin aina laittaa kateni nyrkkiin, jolloin kuviot saa katevasti piilotettua. Muutaman viikon kuluttua kun kuviot hieman kuluvat, alkavat ne miellyttavasti nauttaa ihottumalta tai palamis jaljilta, joita Denguebrother esteettisyyspaissaan ihannoi yli kaiken! Taalta saa muuten mailman parayttavimmat housut! Oli pakko poistaa. Niin joo ja pakko sanoo viela italialaisten puollustukseksi, etta on ihanan kuuloista kun italiattaret selittavat jotain innoissaan toisille..