Itsetutkiskelua

Hehee, kyllapas on tullut runoiltua. No, tuli vahan oltua kuumehoureissa tuossa viimeksi kirjoitellessa, joten valiako halla. Tosiaan pari paivaa on ollu vahan semmosta itsetutkiskelua, useammassakin mielessa.

Olen etsinyt itseani, ja olen loytanyt vatsani. Tai se on loytanyt minut. Nimittain nestevajari-kuumehoureet varmaankin altistivat elimistoni yhdelle naista miljoonista pikku paskiaisista, jotka viattomia matkaajia vaanivat pontoissa ja pullon suissa. Nimittain vanha kunnon delhibelly! Olen eilisen aikana kyykannyt reisilihakseni kipeiksi ja onneksi tanaan on jo helpompi olo. Nama on naita matkan realiteetteja, jotka taytyy hyvaksya, oli mika oli.

Mutta tosiaan, minulla on ollut myos aikaa chilutella hotellihuoneessa ja katsella taivasta, merta ja palmuja. Ja on ollut aikaa miettia asioita. Koska taalla tuntuu koko ajan tapahtuvan niin paljon, ei oikein aina tajuakaan etta oikeata, kaiken unohtavaa chilua ei olekaan viela paljon ollut. Parvekkeella istuen ja lintujen lentoa seuraten olen hieman paassyt pohtimaan erasta hyvinkin tarkeaa kysymysta: miksi ihmeessa olen taalla?

Olen vastaillut vastaavanlaisiin kysymyksiin puolen vuoden aikana todella useasti, mutta itse en koskaan ole ollut vakuuttunut vastauksistani. Ei minulla oikeastaan ole koskaan ollut mitaan palavaa syyta lahtea Intiaan. Missa tahansa maailmassa voit rentoutua ystavien kanssa, mietiskella elaman menoa, parantaa maailmaa ja harrastaa filosofiaa. Ei tarvitse lahtea Aasiaan vain jotta voi huomata, etta elama on aina samanlaista. Ainoa mika taalla on erilaista, on puitteet, joissa eletaan.

Totta kai tama on kaunis maa. Uskomattomia nakymia ja tapahtumia, joita en koskaan uskonut todistavani. Mutta kaikkia naita tuntemuksia voin saada Suomesta, Euroopasta, mista tahansa maailmasta. Kauneus on siella, missa on katsoja. Ja paljon hienompaa on kai se, etta voit loytaa kauneutta tavallisista asioista? Ei tarvitse kiiveta vuoren huipulle vain nahdakseen, etta taivas todella on sininen. Turtuminen elaman ja maailman kauneuteen on pahinta mita voimme itsellemme tehda.

Monet sanovat, etta lahtevat Intiaan etsimaan itseaan. Mina en yrita loytaa itseani mistaan maasta; en paase lahemmas itseani muuten kuin menemalla itseeni. Jos lahtisin jonnekin matkalle vain etsimaan itseani, matkaisin mieluummin vaikka omalle takapihalleni; siten en pakenisi mitaan. Ei kai ole jarkevaa lahtea kauas vain nahdakseen, etta kaikki on siina missa sina olet?

Olen mielessani kaynyt lapi kaikkia niita syita, joita olen matkalleni keksinyt, ja hyvin harva niista oikeastaan on jarkeva. En tullut tanne tehdakseni opintoja; en saapunut valaistumaan; en odota loytavani itseani. Painavin ja ehka totuudenmukaisin syy on se, etta tulin tanne koska pystyn siihen. Olen Intiassa, koska voin olla taalla. Olen Intiassa, koska sama olla. Olen Intiassa, koska olen vapaa menemaan kuten tahdon. Olen vapaa olemaan ja vapaa palaamaan. Olen vapaa, koska haluan olla vapaa. Enka mina siina suhteessa poikkea kenestakaan. Kuka haluaisi olla orja?

En mina tietenkaan ole niin vapaa kuin haluaisin olla. Monet asiat sitovat minua. Mutta istuessani tuolla parvekkeella minusta tuntui, etta ehka jokaisen on tehtava jonkinlainen matka, edes omalle takapihalleen tajutakseen, etta on vapaa lahtemaan. Ei ehka vapaa pelosta, tai vapaa muiden odotuksista, mutta aina vapaa lahtemaan.

Hyva ystavani yliopistolta sanoi minulle ennen lahtoani jokseenkin, nain: " Ala lahde Intiaan mistakaan syysta, matka selittaa itsensa joskus. " Se oli hyvin sanottu ja olen miettinyt sita naina luppopaivina. Ehkapa tulinkin Intiaan vain selvittaakseni, miksi olen taalla...?

" Everything I've ever known is here - - " Axl Rose

Juho (Intiassa)