Yksi yö; viimeinen ilta

Nyt on vika ilta Suomessa vähään aikaan ja ilmassa on levollista jännitystä. Reput on pakattu. Minun on painavampi kuin Jussin, ja se riipoo. Noh, minä kannankin kaikkia lääketarvikkeita ja vatsatauti-viinaa, joten perin häneltä käyttömaksun kaikesta.

Pikkuinen kitaranikin mahtui hyvin messiin, ja sen riipaisevan suloisia sointuja tulee niin matkakumppanini kuin koko Intiakin kuulemaan. Halusipa tahi ei. Todennäköisesti se kuitenkin jää kiinni tulliin ja se lyödään paskaksi, jotta virkaintoiset byrokraatit saavat haistella olemattomia huumehöyryjä sen uumenista. Täytyy koputtaa puuta.

Mutta tänään hajosin. Pääsin esittelemään kikkailutaitojani pankkikorttien kanssa. Jotkut tietävätkin kuinka käsittelen luottokortteja yms. ja seuraava tarina ei siis ehkä yllätä. Noh, kuitenkin kaikki alkoi kun sain pari viikkoa sitten Visan (ei siis teinivisa, vaan ihan oikea, jossa on luottoa). Minulle tuli se saatanan mikroskooppinen pikkulappu, jossa luki se vammanen tunnusluku. Ajattelin aluksi mielessäni, että tämäpä on helppo muistaa, ja tämähän kannattaa pakata talteen. Sitten alkoi suursiivous. Ja se oli helevetin HYVÄ SIIVOUS, sanokoot blondiet mitä sanovat saatana!

No siinä siivotessa muistin pakata lapun talteen ja kaikkea ehehehehheee. Ja sitten olin kohta Hesassa ja muistelin että mikä hele se nyt oli se koodinprkle. Noh, muistinhan sen loppuosan, sillä se oli eräs kuuluisa kahden numeron sarja, joka heijastuu useiden humanistien juopumisesta sumentuineille verkkokalvoille viikonloppuiltaisin Oksasen yläpuolella. Alkuosa taas oli vähän hämärän peitossa, mutta muistaakseni reilassa. Vitut.

Minä siinä koklasin pankin maksuautomaattiin korttia, koska siinähän sitä on hyvä kokkeilla koodia. Se koostui se alkuosa numeroista 7 ja 2 tai 7 ja 1. Siellä joka kodin pikku matikkasyöppöhirmut voivat laskea todennäköisyyksiä ja mahdollisuuksien kirjoja, mutta olin melko positiivisen kontemplatiivisen vakuuttunut oikeasta yhdistelmästä. Oikeastaan olin varma että tiedän. Vitut.

Ekana oli 71.. ei, sitten 72...ei vieläkään ja kortti ulos ennenku kapitalistinen rahanimijä imee rakkaan muovini. Alko vähän kuumottamaan, kun epäilykset hiipivät takaraivooni. Enkö muka muista sitä saatanan numerosarjaa hä?!? Takanani oli toinen laite ja aattelin, että hahaa, tähän voin stikata liparetta taas pari kertaa, koska se on eri laite, eikä se heti skruudaa korttiani. Olinpa ovela! Vitut.

No laitoin kortin sisään ja pääni täyttyi numeroista. niistä valitsin varman yhdistelmän. "Tämä se on!" minä päätin. Olin tyytyväinen ja varma voitosta. Näin henki voittaa aineen ja muistini on absoluuttinen. Riistäjäkoneen bittiaivot olivat kuitenkaan vittumaiset, enkä osannut aavistaa mitä tuleman piti. Se pienen LCD-näyttönsä takaa minua perkeleen riivaamilla silmillä mulkoili ja ajatteli siveettömiä ja pahanilkisiä ajatuksia. Mutta olin tästä tietämätön ja kohotin oikean etusormeni napinpainamis-asentoon. Kyllä minä tämän homman nyt hoidan kotiin ja kukaan ei saa enää nauraa, että olen raha-asioissa vastuuton. Vitut.

1745... Surrurur ruru.. hähähähhääää ruru vituttaakorurururhähähhhhäää. Ja se oli poissa. Jälleen yksi urhea voimakortti kaatunut ikuisessa kamppailussa muistin pettämisen saatanoita vastaan. Olin jo kuumottunut ku se paskamasiina nauroi luciferin rikinkatkuista naurua ja sylki ulos lapun, että haista vittu ota yhteyttä kotikonttoriin. Minulla se oli Oulussa, In The Great City Of Itä-Tuira. Ja lennot Intiaan lähtee huomenna!! ......Jussi nauro, voi saatana että se nauro.

Onneksi hesalaiset konttorineidit oli niiiiin ihania ( joka mielessä;) ), että käytti pyhää avaintaan ja anto mulle sen kortin heti back. Kuitenki piti uudet tunnukset tilata ja ne tulee kolmen viikon päästä Ouluun. Jiihaa!! Äsken tässä sitten täyttelin valtakirjat, jotta äitee saa pojalleen hakea laput pankista joskus HELMIKUUSSA. Vittu että vitutti. Ja Jussi nauraa perkl!

Tästä jäi käteen ja mieleen se, että tätä pankkisysteemiä on muutettava. Pankkikortteihin joku vitun äänitunnistus. Tai sormenjälki tai joku vittu joka ei vaadi muistia. Olen rasittanut muistiani niin paljon rakkaassa opiskeluympäristössäni, että gigojen väliin jäävät hukuksiin nelinumeroiset numerosarjat. Sitten ku oon presidenttien diktaattori, niin kaikki käyttää VAIN käteistä. Ja kultahousuja!!!

" If you got the money honey, we got your disease!" Axl Rose

- Juho (kuumottunut vääristä syistä)

P.S. Jos Blondie löydät semmosen pienen paperilapun sieltä kämpästä, niin vittu tuhoa se julmimmalla kuvittelemallasi tavalla. Siinä lukee varmasti 2745. Olen siitä VARMA!!

HAHAHAHAHAAAHAHAAA!!!! Tänään on ollut ihan v*tun lystikäs päivä! Luitte varmaan edellisestä!!! Hyvin on hymyilyttänyt. Olen toki ollut messissä Junnun "kärsimyksissä", mutta huumori on parasta lääkettä paskoihinkin tilanteisiin, joten olen antanut tukeni naururyöppyjen muodossa! Heheheheee... Sitä paitsi oikeesti ei oo ees mitään pahaa hätää, kun on Juholla vielä electron, jolla saa massit nostettu oikeen helposti ja ilman ongelmia jopa I-maassa. Kaikki siis kunnossa.

Niinjoo ja pientä lisä infoo tuohon sen äskeiseen stooriin. Pari kuukautta sitten Juholle oli tulossa postissa uus electron. Nekun tulee uusia parin vuoden välein. Noh, Junnu luuli sitä tiliotteeks ja paiskas avaamatta rodekkiiin. Sit sen vanha kortti umpeutu ja se joutu tietty säätää uuden saantia hulluna ja olemaan virkailioiden eessä nolona ja elämään aikansa ilman korttia. :D Ja ku se just toipu siitä säädöstä, niin nyt sit tää tämänpäiväinen! Että tämmönen reissufrendi.. Heheheheeee..

Kamat on nyt sitten pakattu. Tungettii suurin osa kamoista minigrip-pusseihin. Näin ne pysyy hyvin puhtaina pölyltä ja muilta p*rkeleiltä, esim kosteudelta. Lisäksi näin niitä on helppo käsitellä kun repusta etsii tarvittavaa tilanteeseen sopivaa kohdetta. Sukat on omassaan, alushousut toisessa, elektroniikka (laturit ja varaparistot, digikameran piuhat jne.) kolmannessa. Päiväreppuun (joka mahtuu toisen repun sisään täynnäkin) tulee pari kirjaa, nenäliinoja, silmälasit, huivi, muistiinpanotarpeet jne.

Junnun reppu on tosiaan raskaampi. Sillä on siellä voitteko kuvitella, HAJUVETTÄ ja jotain GEELIÄ tai mitälie hius-systeemiä! :D Hehehehehehee! Ja minäkun oon luullu että minä oon se turhamaisempi! Totta on tietty se, että siellä on meidän yrttiviinalääkkeet ja muutenkin enemmän noita lääkekamiksia. Noh, mulla taas on tuo pitkähkö köydenpätkä ja jotain muuta yhteistä, joten kaiketi aika fair trade. Ehkä mä sit lainaan siltä sitä tuoksua jos paikalle saapuu joitain uhkeita intiattaria..

Tänään saatiin myös suurin osa viimesistä säädöistä duunattua. Huomiseks jäi vaan soitto puhelinoperaattorille ja laskun laittaminen autoveloitukselle. Sit vois laatia jonkunlaisen osoite- ja puhelinluettelon jos puhelin katoaa jonkun pitkäkouraisen bandiiton takataskuun. Vois myös olla hyvä visio duunata reppuun joku yhteistietosysteemi, jos se jonnekkin katoaa. Jossain myös oli vinkkinä, että lupaus löytöpalkkiosta voi auttaa mahdolliseen uudelleentapaamiseen repun kanssa, mikäli se on ottanut jalat alleen.

Siinäpä se. Aika hyvin saatiin siis kaikki pieni säädettyä tänään. Pitää vielä miettii jos huomenna ostais pienen joogamaton. Se saattas jopa mahtua repun sisälle. Toinen vaihtoehto on ostaa superpäräyttävä kangasmatto mestoilta ja lesottaa sillä aina kun on mahdollista (sopii joogan luonteeseen tietenkin aivan moitteetta :D ). Niin joo jä mä voisin myös yrittää jostain hommata neulaa ja lankaa, edelliset on kadonnu jossain Oulu-Stadi junamatkalla. Ei oo kyllä hajuakaan että minne.

Eilen kirjotettiin joutsenista. Just ennen nukkumaan menoa mä tsiikailin jostain mistälie syystä mun passia. Etusivulta löytyi jotain mielenkiintoista... Kultainen joutsen! Vähän siistiä! Näytin sen juholle. Hymyili aika vitun leveästi.

-Jussi (sivustakatsoja tässä ajassa)