Eilen kaikki alkoi normaalisti. Herasin valoisaan, auringonpaisteen tayttamaan huoneeseen moskiittoverkkoni alta. Moskiittoverkko on taalla Diussa yhta tyhjan kanssa ja me olemme Juhon kanssa varmaan ainoat ihmiset, jotka niita kayttaa. Yhta kaikki, ne on meilla edelleen kaytossa, silla virittelimme ne jo ekana iltana. Nousin ylos ja vetaisin kurkkuuni vastenmielisen annoksen yrttiviinaa. Painuin vessaan. Se, kumpi meista nousee ekana, saa myos vassavuoron ekana. Se on useinmiten hyva asia, silla heraamme lahes poikkeuksetta yhta-aikaa ja molempien suoli vaatii toimintaa heti aamulla. Toiseksi jaanyt joutuu karvistelemaan ja odottelemaan vuoroaan. Rituaalejen jalkeen alkoi armoton chillaus ja paivaan varustautuminen eli aurinkorasvaus ja paivarepun tayttaminen.
Vihdoin paasimme eteepain. Puikkelehdimme Diu-townin katuja pitkin aivan keskustaan ja menimme aamupalalle hyvaksi havaittuun ja halpaan mestaan, eraaseen katukeittioon. Safka oli hyvaa ja halpaa, makso varmaan jotain reilun egen yhteensa, sisaltaen kahdet tukevahkot matot ja chait. Siita oli hyva jatkaa
Seuraavaks oli vuorossa automaatilla kaynti. Mulla on ollu visan kanssa vahan ongelmia. Pystyn nostamaan vain luotolta ja siita tietty seuraa omat vaikeutensa, kun maksaminen taalta kasin on hieman hankalaa! Nosto kuitenkin onnistuu, joten hataa ei viela varsinaisesti ole. Kotijoukot tietty auttaa tarvittaessa ja voi valittaa laskujen tiedot, jotka sitten itse voin netista maksella. Rahan nosto onnistu.Sitten aloitettiin kunnon ruljanssi, kun yritettiin postittaa Junnun siskon synttarilahjaa. Oli saatoa ja vaantoa paketoimisen ja kaiken muunkin kanssa. Lopulta kaiken kiertelyn ja ramppaamisen jalkeen onnistuttiin lahettamaan SUUTARIN valmistama paketti Johannalle. Toivottavasti se kerkiaa ajoissa perille. Hinta oli yllattavan alhainen,vain muutamia euroja jostakin 3 ja puolensadan gramman paketista. Samaan aikaan me yritettiin myos etsia uusia kirjoja, mutta kaikki mita lyoty oli vaan jotain oppikirjoja paikallisille. Noh, niistahan me ei paljon saada iloa irti, joten taytynee kokeilla seuraavassa destnationissa uudestaan.
Raskaan kaupunkiruljanssin jalkeen Dengue-brothers paukki hotellille ja otti respasta kylmat juomat. Meilla on muuten taalla piikki auki ja ollaan jo niin tuttuja, ettei edes roomnumberia enaa
kysyta! Aloitettiin taas chillaus riippumatoissa ja kylma limu kourassa. Ahhh...
Aikamme chillattua paatimme siirtya Sunset pointille ottamaan arskaan. Hypattiin pyorien selkaan, jotka me oltiin jo aiemmin vuokrattu rankkaan 50 centin paivahintaan. Jaatiin kuitenkin matkan puolivalilla olevalle beachille. Sina oli hyva ottaa rennosti ja nauttia elamasta. Oli ihan uskomattoman maaginen fiilis kun ma laitoin Adam Strangen Travellerin soimaan puhelimestani ja me tuojotettiin junnun kaa merelle. Aaltojen kohina sekoittui musiikkin. "Ei vittu oikeesti!!!" "Ei taa voi olla totta." Kylmat vareet tuli useita kertoja. Melkein itkukin.
Mentiin uimaan. Aallokko oli mahtava! Oli mieleton fiilis kun pysty tuntemaan meren voiman sen lyodessa kohti ja aaltojen valuessa takaisin. Muitenkin travellereja oli lahistolla. Vaihdettiin jokunen sanakin. Kuivateltiin ja jatkettiin rentoutumista. Aikamme rantouduttua me paukittiin takas hotellille... rentoutumaan.
Seuraavaks Dengue-brothers paatti suunnata kulkunsa uudestaan kohti keskustaa ruoan toivossa. Sen lyotaminen siestan aikaan (portugalilaista perimaa) oli yllattavan vaikeaa. Hyva paikka loytyi kuitenkin lopulta satamasta. Siina oli pari ranskalaista travelleria, joten lyottadytiin seuraan. Kehuivat paikkaa hyvaksi jasita se olikin. Hintataso oli myos alhainen.
Kuvassa on ranskalainen ystavamme Catarina ja ruokakoju, jossa safkat valmistettiin. Ei menny taaskaan kun alle 2 egee. Sitten ma paasin toteuttamaan erasta suurta tapahtumaa, joka jokaisen itseaankunnioittavan miehen taytyy ainakin kerran elamassaan kokea. Nimittain parranajoa veitsella. Kavin siis ajauttamassa parran. Kohtelu oli erinomainen ja sain myos superrentouttavan paahieronnan. Rahaa kului jalleen 1 ege. Sit limulle kaupungille. Juteltiin paikallisten kanssa.Nyt Juholla on vajarit, joten nopee loppu. Suraavaks taas hotellille kuosittumaan ja chillaamaan. Sit travellerejen kantapaikkaan syomaan vahan iltapalaa ja juoman chaita. Tunnelma oli talla kertaa rauhallinen. Savu kiersi, mutta Dengue-brothers pysyttaytyi hekullisessa chaissa.
Mukava illan jalkeen me paukittiin viela rannalle. Sita tunnelmaa ei voi selittaa. Se oli niin uskomaton, etta meinasi hajota pirstaleiksi. Kiitollisuuden kyynelet valuivat mun poskia pitkin. En tieda, etta huomasiko Juho niita.
Paiva oli hyva, aivan kuten sita edeltanyt paiva ja sita edeltanyt paiva. Aivan niinkuin tamakin paiva. Jos huominen paiva viela tulee, on sekin varmasti hyva. Denguebrothers on kiitollisuus overeissa.
-Jussi (Tanssiva tyhjyys)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti