Delhi-belly ja yleista elamaa

Nyt sitten vahan tarinaa vatsataudista. Siihen sairastuu kuulemma 80% Intian matkaajista. Itse kuulun itetenkin tuohon valtaosaan. Mutta ei hatia mitia, nyt olo on oivallinen ja vointi talla Ahmedabadissa kerrassaan loistava! Ajattelin tassa nyt kertoa kohtuu yksityiskohtaisesti tuosta myyttisesta taudista, silla se niin useita kerran kohtaa..

Ekana paivana kun saavuttiin Mumbaihin me tavattiin pari ruotsalaista kaverusta, Rikhard ja Fredrik. Mukavia heppuja molemmat. Etsittiin niiden kanssa yhdessa hotellia ja hajoiltiin hellomistereihin. Paadytiinn sitten yhdessa samaan mestaan. Kavi ilmi etta molemmat olivat kokeneita travellereita, tosin Fredrik oli Intiassa ekaa kerta, Rikhard muistaakseni kolmatta. Ne suuntas Goalle ja myohemmin niilla oli tarkoitus paukkia Keravalle, eli Goalta etelaan, vahan rennommille seuduille. Tokan kerran tavatiin ne sakalla vahan kalliimmassa kahvilassa samalla kadulla missa meidan hotelli oli. Niiden oli alun perin ollu tarkoitus paukkia matkaan jo seuraavana aamuna, mutta ne oli edelleenkin paikalla. Oli mukava nahda "tuttuja". Paiva oli lauantai. Silloin kaikki alkoi.

On vaikea sanoa, etta mika aiheutti vatsataudin, mutta syita voi olla monia. Yks kerta huolimaton kasiendessaus, vahan huono ruoka, likainen pullon tai pillin suu jne. Noh, siina kun istuttiin poikain kanssa, niin alko vatsa iloitella etta: Tuntuu ihan vit*n oudolta". Pelkasin toisiksi pahinta (ruokamyrkytys ois varmaan kaikkein ikavin, vaatis kenties sairaalahoitoa). Kun siita mentiin hotellille lopulta niin heikotti ja olin varmasti kalpea. Kun juho otti avaimen respasta ja ma ite istuin alas niin tuntu kuinka veri pakeni osittain kasvoilta. Paskatti ja oksetti. Vatsaan koski. Heti paskalla. Loysaa. JIIIHAAA!! I'm having it! Istuin vaikka kuinka kauan, silla vaikka olo parini, niin vatsakipu ei kadonnut. Jain makoikemaan epamaaraisiin asentoihin punkalleni samalla kun Junnu viela jututtu ruotsalaisia aulassa. Kun se tuli niin se lahti saman tien ostaa mulle lisaa vetta ja toi viela spriten hapottamaan vatsaa tai joitan. Oli kylla hyvaa, ei vaan pastyny siina valissa paljoo vetamaan.

Vatsakipu ei hellittany. Oksetti yha enemman ja enemman. Ei silti kiinnostanu lahtea leksalle. Lopulta kuitenkin hoipertelin vessaan ja junnu toi mulle vetta ja oli henkisena tukena. Ja kylla laatta lensi! Olo alko vihdoin helpottaa. Heti peraan viela paskalle uudestaan. Sitten nukkuu, Neljalta taas perapaa puhumaan. Sen jalkeen nukutti hyvin koko loppu yon. Hyvat pitkat unet. Oli ihan olo.

Aamulla olin tosi toiveikas, silla vointi oli niin loistava! Noh, vessassakaynti osoitti ettei pida menna asioiden edelle. Vatsakipu oli tosin taysin kadonnut. Huilia vaan kehiin. Junnu osti mulle hedelmia. Sit se kavi paivittaa blogia siita saatanan ukottajasta vittu! :) Banaani, sprite, mandariini ja vesi pysy hyvin sisalla. Aamupalaks tuli myos vedettya sita saakelin pahaa yrttiviinaa. No problems. Illemmalla uskaltauduttiin sitten selvittaa junailuun liittyvia asioita. Reissun jakso vetaa ihan hyvin, vaikkei 100terve olo ollukaan. Illalla otettiin viela ylakerran luksusmestassa juomat ja naan leipaa. Juholle butternaan ja mulle valkosipuli (tilasin sen vahingossa, silla nimi oli intiaks). Sit junnu veti Pinja coladan vai mika lie olikin ja ma oitin jonkun fresh lime sodan. Hyvin meni vatsan kanssa.

Seuraava paiva oli matkapaiva. Vatsa taysin kunnossa. Ulos ei kyllakaan tullu mitaan. Olin kuitenkin viela kohtuu varovainen syontien ja juontien kanssa, elin lahinna banaanilla ja vedella. Kaikke meni kuitenkin loistavasti. Ja nyt kun tanaankin on vointi ollut niin loistava, niin julistan Delhi-bellyn talla kertaa voitetuksi! Jiiihaaaa! Sen kesto on yleensa parista paivasta viikkoon tai jopa pariin. Selvisin siis helpolla. Yksi ilta ja vahan aamua. Ja ainakin yks hyva juttu. Tuli vihdoin tehtya uudestaan tuttavuutta noiden bannanien kanssa. Olen nimittain ollut niille allrginen monta vuotta. Ainkaan, taalla I-maassa olevat banaanit ei mulle allergioita aiheiuta, joten fiilis on loistava! Ne on niin hyvia ettei voi uskoa! Kasvissyojana kiitankin ja kumarran Vishnun tai Ganeshan tai Shivan tai jonkun puoleen ja hymyilen kiitollisena. Hare om!


Ja siten muuta. Mielenkiitoinen seikka, joka on tullut ilmi taalla reissatessa jo nainkin nopeasti on se, ettei mulle taida koskaan tulla taalla nalka. Juholla on nimittain koko ajan kauhee ruoan himo. "Jussi mulla on nalka". "Mennaan syomaan". "Pitasko ottaa jotkut matot". jne. Siina sita sitten tulee aina usemmiten myonnyttya, ja tulos on se, ettei nalka paase yllattamaan. Kerran on vatsa kurninut ja se oli sen saamarin vatsataudin jalkeen. Mutta aitee, mikali olet jostain onnistunut itsesi tanne loytamaan, niin ole huoleti, poikasi ei ole nalkainen. Tammoista arkea Intiassa.

Ollaan myos tehty tuttavuutta paikallisiin elaimiin. Eika pelkastaan suloisiin... Tokana iltana Junnu bongas meidan huoneesta jonkun koppakuoriaisen, semmosen ilkeannakoisen pikku perkeleen. Se otettiin tietenkin valittomasti hengilta. Meita ei pisteta eika purra! Itse sain saman taipaisen kokemuksen sairastelu yonani kun joku liikku mun paan yli. (Hyttysverkkoja ei oltu siis jaksettu viritella, kun ei Mumbaissa oo sen enempaa hyttysia kun Oulussa keskitalvella.) Sanoin Juholle muistaakseni jotain etta: "EI PERKELE!" ja istkettiin valot paalle. Joku vilahti, mutta mitaan ei nakyny. Tsekkasin paikat ja mitaan ei nakyny vielakaan. Kerroin Junnulle tilaneteesta ja visioitiin siina jotain. Sitten se iljetys tuli piilostaan jostain mun puuvillamakarin alta ja yritti parempaan mestaa. Hyppasin pois sangelta ja paikasin peitollani sen kusipaa TORAKAN pois vuoteestani. Se yritti sangyn alle turvaan, mutta ei paassyt, silla sanky oli selleista mallia, ettei sen alle paase. Otin flipflopin kouraan ja paasti tuon verenhimoisne lurjuksen paivilta. Ja ei ku uneen takas. Ei jaksannu stressata tuommosesta, piti parantuu nopeesti, jotta matka kohti Diu:a vois alkaa mahdollisimman nopeasti. Aamulla sen ruumis kylla vahan kuumottit. Junnu naki lisaks meidan kampassa yhden torakan lisaa ja mina bongasin seinalta laheltani semmosen pienemman mallisen. Paas karkuun kun oli niin pirun nopea.

Hotelli alko loppujen lopuks kyllastyttaakin. Yks sen turha kaytava oli suljettu pahvilaatikoilla ja oli muutenkin mikalie kaiken turhan varasto. Seilla eli vissiin rottia. Hieno homma. Itse en niita onneks bongannut. Rottia bongattiin myos slummeissa, jossa ihmiset ei niihin sen enempaa huomiota kiinnittanyt. Kuva ois ollu kiinnostava ottaa, mutta ei sita vaan ilenny, ku ihmisia asu rotteloissa niiden vieressa. Tulla nyt superrikkaana toisen kotipiirin kauheuksia tonkimaan ja ikuistamaan.. Rottia bongattiin myos junan radalla asemalla jatteita syomasta. Herkkuateria?

Ja sit viela eilesesta junamatkasta. Oli aivan mahtavaa! Lokaalit oli ihan huippuja, taynna iloa. Oltiin sleepperclassissa, jka muistuttaa ennen petien laittoa semmosta elokuvien brittijunaa tai jotain intialaista versiota semmoisesta. Vajaa 500km makso jotain 4e. Siina istuskeltiin ja pelattiin kortteja joidenkin teinityttojen kanssa jne. ;) Juho vaitti yht' akkia nahneensa jonkun mustan vilahtavan mun jalan vieresta. En tienny etta uskoako, mut se oli kylla ihan tosisaan. Sit sama uudestaan vahan ajan paasta! Lopulta nain sen itsekin! Joku hiiri vetaa ravia vaihdellen puolta aina millon sattuu! Se hipas muon jalkaakin, tuo tummakaapuinen pikkupiru! "Vi*tu", ajallelin, "mika meininki, ollaan sitten vissin intiassa.."

Illemmalla nahtiin, etta niita oli ainkin kaks. Sit ruettiin lopulta nukkuu joskus klo 11 vissiinkin paikallista aikaa, eli +3,5h suomen aikaan nahden. Juho kuputti mua hieman myohemmin. Se nukku alhaalla, mina keskella. Ylapunkka oli jollain lokaalilla ukolla. Hiiri oli noussu Juhon paan viereen ottamaan selvaa, etta kukas se siina!!! Hahahahaha! ei oo totta! Onneks olin havinny KSP:n alapunkasta!

"Tie vain jatkuu jatkumistaan, ovelta mista sen alkavan nain..."
-Bilbo Reppuli


-Jussi(vatsatautien kukistaja, ilkeiden elainten kurittaja)