Hau hau!

Elaimet ovat ihania. Porroisia tai piikikkaita, sileita tai suomuisia; joka tapauksessa herttaisen lutuisia ja sympaattisia. Ihmisella ja elaimella on erikoislaatuinen suhde; me voimme oppia toisiltamme. Elaimet elavat keskuudessamme taysin luottavaisina ja tarjoavat meille rakkautta ja laheisyytta silloin kun sita tarvitsemme. Vastalahjaksi me ruokimme elaimia ja yritamme vaistaa niita liikenteessa. Kaikista elaimista lutuisin ja ihmiselle laheisin on lienee koira - tuo ihmisen parhaista parhain kaveri. Canis lupus familiaris. Intiassa tuo samainen rotu kuitenkin tunnetaan nimella Anus lupus kusipaamismus.

Intialainen koira on kusipainen. Sen sain kokea eilen illalla. Kylla nama lutuset villikoirat ovat niin ihkuja ja hellanlettaksia paivalla, mutta ootappa vaan ku pimea koittaa, niin kohta sinua ymparoikin vernehimoinen lauma haukkuvia v*ttupaita! Eilen nimittain paasin laheiseen kontaktiin naiden Anus lupuksien kanssa, kun kusipaisen koiralauman (nimi olkoon kuppakorvat) kusipainen alfauros "Syyhy" halusi maistaa, etta milta se pohojan pooka maistuu. Ja kyllapa siina tuli hienoja hetkia vietettya perkele.

Kaikki alkoi kun kavelin kotia viereiselta rannalta. Matka on noin kaksi kilsaa ja olen loytanyt mukavan oikoreitin, joka vie lapi semiviidakon. Se on oikein janna reitti, silla minusta tuntuu, etta kuljen sen joka kerta aina hieman erilailla. Joka tapauksessa olin nauttinut upeasta musiikkiesityksesta ja paatin reippaana miehena kavella jalleen lapi salaisten polkujen kohti kotirantaa. Kello oli vaikka kuinka paljon ja oli pilkkopimea. Onneksi minulla oli mukanani uskollinen ja lahes paras Petzl Tikka-otsalamppu, joka teki matkaamisestani huomattavasti helpompaa.

Olin paassyt jo melko lahelle omaa rantaani ja huomasin tyytyvaisena, etta villikoiria ei nakynyt. Koko viidakko oli ollut varsin rauhallinen. Yleensa koirat haukkuvat kovastikin, kun siella yossa yksin vaeltaa. Talla kertaa kaikki oli kuitenkin hyvin Shanti. Mutta...! Kavelin reppu selassani ja kadessa pitelin Petzlia. Vasemmalta puoleltani alkoi kuulua murinaa. En valittanyt. Yleensa se on vain murinaa, eika muuksi muutu. Jatkoin kavelya asfalttitielle, joka johti kohti rantaa.

Yhtakkia takaani kuului hopeanuolimaista sipsutusta. " Mita helevettia? " ajattelin ja kaannyin. Minua kohti juoksi vittumaisen nakoinen koira hampaat irvessa. Saatoin tulkita sen hienovaraisista nonverbaalisista signaaleista, etta se ei halunnut esitella taydellista kiillettaan, vaan imea vereni ja repia raajani erilleen. Se pikkupaska oli semmosen isohkon terrierin kokonen ja murisi juostessaan. Yleensa ne pysahtyy kun tulevat tarpeeksi lahelle. Tama pikkupaska ei kuitenkaan pysahtynyt, vaan juoksi hampaat kiiluen, murha mielessaan minua kohti. Valmistauduin.

Kaytin hyvaksi koettua valokikkaa ja sokaisin hurtan Petzlin valokiilalla. Se tepsi. Pikkupaska pysahtyi valokeilassa ja murisi kuin aalio. Sanoin sille etta menkoon hevon helevettiin ja jatkoin matkaani. Voi kunpa olisinkin tiennyt, etta kohtaamani pikkupaska olikin Kuppakorvien lauman tunnustelija, nimeltaan Perse. Onnellisen tietamattomana jatkoin matkaani, kunnes paasin kohtaan, jossa maantie yhtyy rantahiekkaan. Takaani kuului lisaa sipsutuksia. Talla kertaa useampia.

Kaannyin ympari ja nain ne. Siina oli Perse ja viisi muuta koiraa, jotka murisivat uhkaavasti ja juoksivat minua kohti. Eniten minua huoletti se, etta ne eivat haukkuneet, vaan suorilta paljastivat hampaansa ja juoksivat kohti. Edessani oli Kuppakorvien kaukopartio, Suolinkaiset. Se on selvinnyt useasta tiedustelutehtavasta kunniakkaasti ja nyt partio halusi lisata paanahkani kokoelmiinsa. Ne juoksivat silmat kiiluen Perseen johdattamina ja olivat kymmenen metrin paassa kun aloin huolestua.

Pysahdyin ja tuijotin koiria, jotka eivat hidastaneet. Oli selvaa, etta ne eivat aikoisi tulla silitettaviksi, joten minun taytyi toimia nopeasti. Tein vanhan kikan ja asetin Petzlini ampuma-asentoon. Armeija-ajoiltani mieleeni muistui tarkea neuvo: odota kunnes naet niiden kusipaiden kirput ennenku osotat. Odotin, etta Suolinkaiset paasivat lahella, Perse johdossaan, ja "avasin tulen".

Jalleen koirat pysahtyivat valokeilassa. Hyva, silla alkoi jo vahan huolettamaan, etta pitaako tassa alkaa vinguttamaan vammasia koiria. Yllatyksekseni koirat eivat kuitenkaan juosseet pois. Perse alkoi ulisemaan vammasta ulinaa, johon muut Suolinkaiset yhtyivat. Huusin niille ja olin heittavinani kivella. Silloin ne lahtivat kauemmaksi. Se yleensa toimii taalla pain, koska koiria heitellaan paljon kivilla ja sita ne osaavat pelata.

Jatkoin matkaani ja saavuin rannalle. Oli taysin pimeaa ja vain kuu ja tahdet valaisivat. Hieman huoletti tuo askeinen kohtaaminen ja paatin aseistautua. Otin kateeni puuhuilun, jonka ostin taalta muutama paiva sitten. Se ei ollut paljon, mutta olipa jotain milla huitoa jos tarve tulee. Uskoin kuitenkin, etta tarvetta ei ole, ja jatkoin matkaani. Voi kunpa olisinkin tiennyt, kuinka vittumaisen kuvan Perse olikaan tahan mennessa minusta antanu Kuppakoirien johtajalle!

Kavelin rauhassa kymmenisen metria, kunnes nain liiketta oikealla puolellani. Huoletti hieman, silla tunnistin liikkeen juokseviksi koiriksi. Ymparilla oli pimeaa, ja oli vaikea sanoa, etta olivatko nama niita samoja koiria. Jatkoin kavelya ja luotin siihen etta nama kusipaat eivat haluaisi haistatella. Sitten kuulin sen. Tuo pahamaineinen sipsutus takaani ja matala murina. Hyokkayksen aani.

Kaannyin jalleen ja nyt huolestuin todella. Minua kohti juoksi noin kymmenen koiraa hampaat irvessa ja vittumaisuus mielessaan. Oli selvaa etta nyt piti tapella. En kerennyt oikeastaan paljon suunnitelmia tekemaan, silla ensimmaisena kimppuuni yritti kohtalaisen iso, hiekan varinen kusipainen koira. Se oli Syyhy, kuppakoirien johtaja ja todellinen despootti. Turistien sille antaman ruoan avulla se oli kasvanut isommaksi kuin muut laumastaan ja nyt se halusi vittuilla Suomen kanssa. Se hyppasi minua kohti hampaat vammaisessa irvessa ja sen silmista kuvastui pentuaikojen ahdistus ja hylatyksi tulemisen tuska.

Kaikki tapahtui todella nopeasti. Huomasin huutavani kuin villielain ja huidoin Syyhya ja sen kusipaisia alaisia huilullani. Koirat yrittivat ymparoida minua ja minun piti koko ajan varmistaa selustaani. En ollut varsinaisessa hengenvaarassa, mutta pahoja puremia olisin voinut saada, eika paljon kiinnostanu lahtea lokaaliklinikoille tikattavaksi. Niinpa halusin tilanteesta pois mahdollisimman pian. Villikoirat eivat suurena joukkona ole mikaan leikin asia. Huusin ja yritin potkia koiria, ja yhtakkia ne kaikkosivat Syyhyn johdolla nakopiirini ulottumiin.

Aistini olivat terastyneet ja tunsin adrenaliinin veressani. Koirat olivat yrittaneet hyokata kimppuuni, ja pelkka sen tajuaminen alkoi vituttamaan niin, etta melkein huusin niiden peraan. Ajattelin kuitenkin vain jatkaa matkaani, silla sydamessani oli viela hieman rakkautta naita muka-ymmartamattomia luontokappaleita kohtaan. Kunpa olisinkin tiennyt, etta Kuppakoirien laumassa rakkaus on heikkoutta!

Jalleen huomasin liiketta oikealta sivultani. Siella juoksi koiria. Huolestuin, silla nyt niita oli enemman. Ne yrittivat koukata ja saartaa minut! Kiihdytin kavelyani, mika oli virhe. Takaani kuulin tutut sipsutukset, ja tiesin, etta kusipaat luulivat, etta lahden karkuun. Syyhyn johdolla ne juoksivat perassani. Edessani oli yhtakkia jotaki kahdeksan koiraa, ja takanani ainakin viisi. Hataannyin hieman, silla nama koirat eivat edes yrittaneet diplomatiaa; ne syoksyivat kohti.

Huilu kadessani ei enaa tuntunut kovin hyvalta aseelta. Huomasin sivullani ison kiven ja vaistomaisesti juoksin sita kohti. Juoksemisesta Kuppakorvat innostuivat ja yrittivat tarrata kinttuihini. Huomasin huutavani juostessani, ja tajusin etta namahan on vain koiria perkele ja niilta ei kannata juosta karkuun. Kaannyin nopeasti ympari ja paatin etta nyt aletaan sitte pelaamaan Kuppakorvien omaa pelia.

Karjessa hyokannyt Syyhy lahes sai napsaistua kadesta minua, mutta onneksi heilautin huilullani heikon lyonnin sita kohti. Osuin johonki, mutta lahinna se saikaytti Syyhya, kuin vahingoitti. Joku oli joskus kertonut minulle, etta jos joutuu koiralauman hyokkayksen kohteeksi, niin passiivisuus on perseesta. Taistelu taytyy vieda niiden kapisten kuonojen eteen. Niinpa lahdinkin kamalasti perkeletta ja vaikka mita alytonta huutaen juoksemaan laumaa kohti ja yritin potkia niita kusipaita niin kipeasti kuin saatoin. Muutamaan osuinkin ja niiden raukkojen ulina oli kuin musiikkia korvilleni.

Yhtakkia vasemmalta puoleltani kuului haukahdus ja vanha kunnon paskapaa Syyhy yritti hypata kimppuuni. Vasemmassa kadessani oli Petzlini, ja vaiston varaisesti huitaisin silla sita kusipaata niin kovaa kuin saatoin. En osunut, mutta Petzlista irtosi patteriluukku ja kolme AAA-paristoa lennahti pain sen vammasen koiran kirsua. Osuma! Syyhy oli ihmeissaan ja vinkaisi peloissaan. Omaksi ihmetyksekseni ymparillani kuitenkin oli viela koiria, jotka syoksyivat vuorotellen minua kohti. Niiden moraali oli jarjettoman korkealla, ja minun piti keksia jotain, silla oli vain ajan kysymys kun joku niista onnistuisi upottamaan paskaiset hampaansa suloiseen suomalaiseen lihaani. Sita seuraisi vittumainen reissu lekurille ja vaikka mita komplikaatioita, joten paatin etta nyt on aika toimia.

Otin hiekalta ensimmaisen kateeni sattuneen esineen ja lahdin se kadessa juoksemaan silmittoman raivon vallassa kohti koiria. Yritin saada ne pelkaamaan ja kaikkoamaan. Juoksin ja huusin ja huomasin etaisesti, etta kadessani oli pieni pullo. Samalla hetkella kun tajusin taman, huomasin myos tutun valkoisen hahmon. Se ei ollut enkeli, vaan eras karvainen kusipaa nimeltaan Perse. Lukitsin Perseen kohteekseni ja lahdin juoksemaan sita kohti. Ymparillani koirat haukkuivat ja yrittivat napsia, mutta ilokseni Perse saikahti niin paljon yhtakkista raivoani, etta jahmettyi paikalleen.

Kohdistin parhaan banaanipotkuni sen pikkupaskan kylkeen ja voi etta sita tyydytysta, minka sen ulina sai aikaan. Se ulina myos synnytti haluamani vaikutuksen; Kuppakorvien moraali hupeni olemattomiin ja ne juoksivat ulisten karkuun. Heitin pullon niiden peraan. Huomasin, etta olin itsekin huutanut ja murissut niin ku joku saatanan elain, ja aaneni oli kahea. Se on vielakin kahea. Koirat kaikkosivat nakymattomiin ja teki mieleni metsastaa ja tappaa ne pikkukusipaat litistamalla niiden sairaat ja tautiset aivot niiden rumista, kirppuisista kalloista. En kuitenkaan tehnyt niin, vaan otin loytamani pullon suojakseni ja jatkoin nopeasti kohti kotimokkia.

Onnekseni Kuppakoirat eivat palanneet. Toivottavasti mursin edes yhden kylkiluun edes yhdelta koiratla, silla sen verran rasittavia ja oikeasti vaarallisia nuo otukset taalla voivat olla. Denguebrothers varoittaakin, etta Intiassa ei kannata yksinaan pimeilla seuduilla liikkua ilman katta pitempaa, silla joka vuosi tuhannet ja taas tuhannet joutuvat naiden kusipaisten Anus lupusten hyokkaysten kohteeksi. Kantakaa mukananne vaikka kivia, ne ovat hyva turva, silla koirat pelkaavat lentavia esineita.

Joka tapauksessa allekirjoittanut on nyt joutunut poistamaan kaiken rakkauden katukoiria kohtaan, ja tarvittaessa on valmis monottamaan naita vittupaita pain kirsua. Juttelin tanaan paikallisten kanssa, ja villikoirat ovat oikea akuutti uhka taalla Goalla, eika minun tapaukseni ollut mitenkaan ainutlaatuinen. Viime aikoina koirat ovat kasvaneet isommiksi ja vahvemmiksi, koska rikkaat, laskit turistit ruokkivat niita mm lihalla, jonka sisaltamilla proteiineilla niista kaikista tulee hopeanuolia. Ennen koiria ammuskeltiin kuoliaaksia syyskuisin, mutta nyt kaikenmaailman hipit, joiden rastoja villikoirat eivat ole yrittaneet irti repia, ovat estaneet taman toiminnan. Senpa takia koirien populaatio kasvaa ja kasvaa. Humaanisuus nurkkaan ja Fuck The Animals olkoon ohjesaantona!!

Kaikki on kaikista koiruuksista huolimatta hyvin, eika koirat saanu naarmutettua herkkaa hipiaani. Tasta lahtien kannan mukanani kenttalapiota ja kirvesta, jotta voin teloittaa ja haudata kaikki kimppuuni hyokkaavata kusipaakoirat. Ehkapa viela koittaa aika, jolloin ihmiset ja villikoirat voivat elaa kuin veljet keskenaan, mutta se aika ei ole viela! Sita odotellessa olen sataprosenttisesti kissojen kannalla.

" Who let the dogs out?! "

Juho ( kissaihminen )