Ideanahan koko paikassa on se, etta se on rakkauden symboli; monumentti, jonka eras suurimmista Mogulikuninkaista 1600-luvulla pystytti rakkaalle vaimolleen taman kuoltua. Ja onhan se varsin romanttinen teko, varsinkin kun siihen kaytetyt varat varmaan surmasivat 20 milj ihmista nalkakuolemaan ja aiheuttivat suunnatonta harmia ylhaisolle, joka joutui vaistelemaan ruumiita kadulla kavellessaan. No yhta kaikki, uskomaton rakennus se on.
Taj on kuin jokin joka on joskus ollut elanyt ja nyt nukkuu, tai vain tarkkailee. Se on kaikkien tuhansien taitelijoiden siihen vuodattaneesta luovuudesta ja sieluista syntynyt kokonaisuus, joka tuntuu katsovan. Ainakin nain minusta tuntui. Se katsoi minua samalla kun katsoin sita. Monumentti on rakennettu nerokkaasti korokkeelle, joten silla ei ole taustallaan metsaa tai jarvia, vaan taydellisen sininen taivas. Se on lumoavaa. Aivan kuin se olisi maalattu taivaan kaistaleelle, tai jotenkin kuultaisi lapi jostain toisesta maasta, missa kaikki on mahdollista ja tarinat tulevat tosiksi.
Aikamme ihasteltuamme paatimme rueta turisteiksi. Tajhan sentaan on varmaan Intian vetavin turistikohde, joten ajattelimme kokeilla millaista on kohdeturistin elama. Tarkeaa kohdeturistille on turistikuvaamisen taito. Kamera esiin ja kohteeksi! Yllattaen kaikki ei ollutkaan niin helppoa...
Yllattavan vaikeaa se on ottaa luonnollisia posekuvia. Loppujen lopuksi jokainen kuva oli enemman tai vahemman viereisen oloinen. Johtuneeko se sitten kuvaajasta vai kuvattavasta....Joka tapauksessa jos naette tuollaisen paan oulujoessa niin palauttakaa se Taj Mahaliin.
Hylkasimme useiden yritysten jalkeen yksittaiskuvat. Todellinen Kodak-turistigubbehan olisi tietysti maksanu jollekki inkkarille, jotta ukotushintaan olisi voinut virallisen kuvan napsauttaa. Mutta me olemme piheja kuin piruparat, ja halusimme todella kokea turistikuvauksen salat. Paatimme kokeilla haastavaa tuplakuvaa.
Tuplakuvaan kuuluu vahintaan kaksi kuvattavaa ja mieluusti tausta. Taustan kuuluu olla selvasti nakyvissa ja hahmoilla hyva ja luonnollinen ilme. Mikaan naista ei oikein toteutunut, vaikka kovasti vaansimme.
" Okei otappa uus, nin on jotaki kotona naytettavaa" "Otetaan semmonen profiilijutska, seha on heleppo." "ooo okei. " "noni, pida pokka!" " HEHhee jatkalla on tuo 'rankaiseva buddha-ilme' HIHII" "hilijaa! Itella on joku vtun hatapompula!" " PRkl! Hehe, se on kuule kateellisen puhetta, jolle ei tukka kasva!" " Kato vaan kuka on kateellinen ku 20 tunnin hiertavan ja tarisevan junamatkan jalkeen on aika kammata!HEh" "HAHA, kauneuden takia on karsittava!" Noni ota kuva!" KLLIK " HAHAAAAA, meika ownaa, oon sua ylempana, eli automaattisesti lahempana valaistumista, HEHEE!" " Voi vttu mika ilme!! oon tosi tympaantyneen nakone HAHa! Ja sina! 'Se joka itsensa ylentaa, se alennetaan' " "HEHEE, kaljupaa palasina!!HAHHHHEHE"
Yritys ja erehdys eivat juurikaan tuoneet tulosta, ja surulliset yrityksemme paattyivat mielettomaan kikatukseen ja suomenkieliseen kiroiluun. Nyt kun ajattelee, niin toivottavasti kukaan Brahmanin perheesta ei loukkaantunu... Lopulta kun olimme ottaneet useita ja jalleen useita kuvia, gonahdimme taysin turistikuvaamiseen. Se on ihmisille, jotka haluavat vasahtaa! Mehan ollaan niiin OG-UG, etta meidan kuvat on vaan niinq UNIIKEILTA mestoilta! PRKL! Tuhat sanaa sanoo enemman ku paska kuva!!!!
Joka tapauksessa tama paiva opetti minulle, etta ihmisten katten tyot voivat kerta kerran jalkeen yllattaa. Ja etta turistikuvaus on taitolaji, jonka harva hallitsee. Kuitenkin se on yllattavan hauskaa! Mutta haluan viela tehda selvaksi, etta Taj Mahal on todellakin nakemisen arvoinen, ja lahes suru sydamessani joudun sen jattamaan. Mutta tie jatkuu!:)
" And I can't stop loving you!" Phil Collins
Juho( valokuvajainen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti